Uuden vuoden sanahelinöitä
Nyt täältä uusi parempi minä! Uusi vuosi saa aina ihmiset aloittamaan elämänsä puhtaalta pöydältä. Kun vanha vuosi on kääritty eteisen käytävämattoon ja viskattu jordaaniin, löytyy taas tilaa kaikelle uudelle. Lehdet, televisio ja muut mediat ovat täynnä uutta vuotta, lupauksia ja parempaa elämää. Aloita juoksu, kuntoilu, päällään seisominen ja varsinkin uusi pussikeittoelämä koska nehän ovat tosi hyviä ja pitkäikäisiä ratkaisuja siihen, että laihdut ja susta tulee myös sen myötä parempi ihminen. Tai jos sulla on jo hyvät elämäntavat, niin lupaa vakaasti, että korotat silti uuden paremman elämäsi potenssiin kuusitoista. Treenaa kolmetoista tuntia päivässä! Aloita tämä rusinadieetti ja juo vain porkkanamehua! Lue kaikki elämänhallintakirjat ja kerro niistä myös muille.
En minä sano, että uuden vuoden lupauksissa välttämättä olisi mitään pahaa. Jokainen voi tehdä niitä juuri niin paljon kuin huvittaa. Jokainen voi olla pitämättä lupauksensa tai pitää ne, ihan sama. Mutta miksi se sama ilmiö toistuu joka ikinen vuosi? Kaikki tietää, kuinka niiden lupausten yleensä käy. Ensin lähdetään hyvällä motivaatiolla kohti uutta tuntematonta, kunnes se alkuinnostus tuppaa jäämään siihen kahteen viikkoon. Salikortti jääkin kassin pohjalle, eikä enää huvita mennä liikehtimään yhtään mihinkään. Varsinkaan, kun niillä saliselfieiden ottajilla on nykyään ne selfietikutkin siellä mukana. Ei sinne mahdu viereen enää tekemään mitään, kun ne hosuu niillä tikuilla ympäriinsä.
Mitä jos vaan kaikki alkaisi tykkäämään enemmän siitä vähän ehkä nuhjuisesta vanhasta itsestään noin muuten. Voisihan sitä aina vähän kohentaa. Mutta pitääkö sen olla niin vakavaa? Mitä jos lopettaisikin sen itsensä vahtaamisen peilistä jatkuvasti ja alkaisikin pitämään itseään ihan hyvänä tyyppinä? Mitä jos tekisikin mukavia asioita muiden hyväksi? Mitä jos olisi vaan kiitollinen, että ylipäätään on melko terve, omistaa mahdollisesti liikkuvat raajat ja on uteliaana seuraamassa, mitä täällä tapahtuu? Mitä jos menisikin liikkumaan ja muistaisi, ettei kaikilla ole välttämättä mahdollisuutta siihen, mutta juuri sinulla on? Mitä jos lopettaisi nollastasataan-ajattelun kaikissa lupauksissaan ja esimerkiksi koittaisi joka päivään lisätä vähän liikuntaa, olla parempi ihminen, löytää ilon ja onnen kohteita? Mitäs jos vaan alkaisi nauttia elämästä?
Minä en lupaa mitään. Tai jos lupaankin niin en todellakaan pidä lupaustani. Enkä ota saliselfieitä.
Mahtavaa Uutta Vuotta 2015. Siitä on pakko tulla hyvä, on vaan sellainen tunne.
