Lopulta, kun vuosi oli mennyt jatkuvia pettymyksiä, soitti mieheni terveyskeskukseen ja varasi meille ajan terveyskeskuslääkärille. Sen sai vasta muutaman viikon odottamisen päähän. Yhtäkkiä, parin ystäväpiirin raskausuutisen jälkeen ja omien kuukautisteni taas tehdessä tuloaan, en voinut enää odottaa sitä pariakaan viikkoa.

Varasimme ajan yksityiselle puolelle tutkimuksiin, sen saisi heti ensimmäiselle meille sopivalle päivälle. No ihan typeräähän se oli, mutta mitäpä siitä.

Jännitin lääkäriä, sillä en pidä lääkäreistä. (Sori tutut lääkärit, en tarkoita teitä ihmisinä). Olin varma, että meidän kokemustamme taas väheksyttäisiin. No tämä ei ollut niin paha kuin välillä. Kuitenkin lähestymistapa oli, että ei teissä luultavasti ole mitään vikaa. Ei saanut sanoa, että kuukautiset ihan juuri alkavat. ”No ethän voi tietää, toivottavasti tietysti olet raskaana.” Voin tietää.

No lääkärissä ultrattiin, kaikki näytti normaalilta. Muuten käteen jäi vain lähetteitä testeihin.

Sittenpä odoteltiin oikeita kierron päiviä verikokeita varten. Hoitajien lakko aiheutti niihin puolen kierroksen viivästyksen. Verikokeissa sai taas tuntea ylpeyttä vasemman käden hienosta verikoesuonesta. Se on minun vakio-small talk -aiheeni (miten tämä lainayhdyssana kuuluu kirjoittaa?) verikokeissa.

Tulokset tulivat ja minussa ei muka ollut suurta vikaa. Kilpirauhasarvot olivat aavistuksen koholla, sain aloittaa pienen tyroksiinilisän. Ferritiini oli melko matala, tähän omatoimisesti päätin aloittaa rautakuurin. Nämä voisivat auttaa raskautumisessa. Sitten joskus.

Miehelle oli vain yksi näyte. Hän oli pääsemässä helpolla. Sinne sai mennä heti, ei tarvinnut odotella.

Labrantäti oli kuulemma ollut ystävällinen ja kertoi että ”tulokset saa joskus kahden viikon kuluessa”. Joten tietysti muutamaa tuntia myöhemmin mies sitten koputti työhuoneeni ovelle ja sanoi pienellä äänellä ”mun tulokset tulivat ja en taida ainakaan auttaa raskaaksi tulemisessa. Arvasin tän.” Sperman laatu oli kaikissa parametreissa reilusti vertailuarvojen alle (määrä, liikkuvuus, muoto). Tämä saattaisi siis olla meidän selittävä tekijämme. Ihan niin kuin mieheni pelkäsi.

Näyte piti kuitenkin kuulemma vielä kontrolloida, sillä lääkärin mukaan spermanäytteiden poikkeava tulos pitää aina kontrolloida. Tutkimuksissa on todettu, että miehillä näytteiden välinen ero voi olla valtava, ehkä se olikin vain huono päivä. Etsin tietty heti tämän tutkimuksen käsiini ja luin läpi. Samoin googlasin kaiken muunkin mahdollisen syyn ja seurauksen tähän diagnoosiin ’Oligoasthenoteratozoospermia’ liittyen.

Kontrolli ei tuonut meille suurta helpotusta ja miehellä ei ollut ollut vain ”huono siittiöpäivä”. Toisaalta toi, sillä ainakin meillä oli syy eikä kyseessä ollut ”selittämätön lapsettomuus”. Se on ehkä helpompaa, ainakin minulle. Mies luultavasti syyttää itseään, vaikka toivonkin että ei. Ei hän olisi voinut tehdä mitään toisin.

Tuomio oli aika suora: kevyemmät hoidot ovat luultavasti turhia ja suosittelisin suoraan koeputkihedelmöitystä. Eli suoraan syvään päähän ja kohti IVF/ICSI hoitoja. Niitä hoitoja, joihin joko jonotetaan HUSissa puoli vuotta tai maksetaan tuhansia euroja yksityisellä. Me olimme jo odottaneet tätä lasta aluilleen yli vuoden ja mahdollisuutta siihen pitäisi vieläkin jonottaa puoli vuotta? Toisaalta lapseen yksityisellä käytettävät rahat olisivat oikeastaan suoraan lapselta pois. Siinäpä vasta olisi päätös tehtäväksi.