Piilosilla
Tähän asti olen kantanut joka kuukausi toivoa mukanani, mutta nyt ensi-/suunnittelukäynnin jälkeen olen hetken ajaksi pakannut sen johonkin talteen odottamaan. Olen ikään kuin laittanut sen säästöön parempien kuukausien varalle, sillä tuleville kuukausille toivolla on enemmän käyttöä.
Tähän saakka on tullut leikittyä toivon kanssa piilosta vähän ahkerammin. Siinä pelissä minä laskin sinne johonkin 15 saakka ja lähdin etsimään. Joskus toivo oli ekassa kurkkaamassani piilossa ja joskus kauempana. Tällä kertaa jokin on kuitenkin toisin en lähtenyt etsimään vielä edes 20 jälkeen, ehkä tällä kertaa maltan laskea sataan ennen kuin lähden etsimään.
Minulle on annettu myös mahdollisuus antaa toivon pysyä piilossa, sillä meille, toisin kuin vaikka selittämättömästi lapsettomille on osattu kertoa, että ihmeen mahdollisuus on aika pieni.
Tällä viikolla lasken ennemmin työtunteja kesälomaan! Niitä on jäljellä vielä 33,5.
Olen hiukan harmitellut sitä, että meillä on diagnoosi tiedossa ja toivominen on turhaa ennen kuin hoidot starttaavat. Jollain tapaa olen ollut jopa hiukan kateellinen niille selittämättömästi lapsettomille, joilla kuitenkin periaatteessa on joka kierrossa mahdollisuus toivoa.Minusta sinun näkökantasi siitä että on annettu ”mahdollisuus antaa toivon pysyä piilossa” on kuitenkin paljon parempi! Onhan se nimittäin totta, että toivominen ja pettyminen kuukaudesta toiseen on todella raskasta. Yritän katsoa asiaa jatkossa enemmän tuosta sinun vinkkelistäsi 🙂
Mukavaa ja rentouttavaa kesälomaa! 🙂