Positiivisten testien syksy, tervetuloa
Nyt se tapahtui, toinen viiva koronatestissä. Tämä varmaan lupaa hyvää myös syksyn raskaustesteille?
Ensireaktiona oli tosin paniikki, olin kuullut että jollekin oli sanottu että hoidot myöhästyvät 3kk. Tämänhän unohdin listata peloissani vaikka se olisi ansainnut paikkansa tuossa listassa. Olin tilannut tämän koronan heinäkuussa, silloin minulla olisi ollut hyvää aikaa sairastaa ja hoitoviivekin olisi mennyt helposti.
Minkäs teet, tilauksen toimitus myöhästyi. Ystävän häistä yli 10 taisi napata taudin kotiin vietäväksi eikä hääparikaan säästynyt. Tiesin että juhlat ovat riski näin lähellä hoitoja, mutta elämän välttely alkaa kyllästyttää.
Viimein keräsin voimia kysyä omapolulta miten mahtaa meidän käydä nyt. Vastauksena oli ”vähintään 4 viikkoa ensioireista ennen hoitojen aloittamista”. Se on paljon vähemmän kuin pelkäsin. Mutta ihmettelen silti, että miksi juuri neljä viikoa, vai onkohan se niin sanottu hattuvakio? Joka tapauksessa kiertopäivänä 1 alkanut korona jättää vähän jännitettävää miten mahtaa käydä lokakuulle, mutta jostain syystä se ei tunnu niin pahalta.
Ensimmäistä kertaa aikoihin tuntuu siltä, että nyt aletaan olla lähellä. Viimein odotetaan jotain oikeaa tapahtumaa eikä vain ajan kulumista. Viimein kuukautisten saapuminen saattaisi tarkoittaa mahdollisuutta päästä eteenpäin tämän toiveen kanssa, eikä vain seuraavaa epäonnistumista ilman edes mahdollisuutta onnistua. Viimein pääsen itse tekemään jotain ja edes pienen pieni pala on taas omassa hallinnassani.
Ainiin, kiitollinen pitää olla myös siitä että mies selvisi ilman tautia. Onpa hyvä. Totuus on, että me emme oikeastaan sairasta samoja tauteja. En minäkään saanut häneltä tänä vuonna koronaa tai flunssaa. En muista että olisimme koskaan olleet yhtä aikaa kipeänä tämän reilun 8 vuoden yhdessäolon aikana.
Toivottavasti selviät lievillä oireilla, paranet nopeasti ja hoidot päästään aloittamaan suunnitellussa aikataulussa! 🙂
Meilläkin alkaa hoidon aloitus vihdoin lähestyä (ehkä marraskuussa), mutta todennäköisesti ei tehdä tuoresiirtoa ollenkaan (korkea hyperstimulaatioriski) ja laskeskelin että mahdollinen pakastealkionsiirto menisi ensi vuoden puolelle. Toisaalta on sellainen olo että ollaan jo tosi lähellä, mutta toisaalta on vielä aika monta kuukautta odottamista…
Kiitos! Muuten alkaa tauti olla selätetty, kunhan vielä nuhasta pääsisi eroon.
Ihanaa, että teilläkin on vihdoin odotukselle ainakin ensimmäinen loppu tiedossa. Noi ajatuskulut, jossa kaikki aina siirtyy, on kyllä vaarallisia. On tullut itsekin pari käytyä läpi. Ja se kyllä tuntuu pahalta, kun ensimmäinen mahdollisuus tuntuu olevan kaukana ja ei edes osaa sanoa kuinka kaukana.
Mä kuitenkin uskon, että meillä molemmilla todennäköisyys päästä tuoresiirtoon + onnistua on kuitenkin suurempi kuin tulla luonnollisesti raskaaksi, joten ehkä se kuitenkin on ensimmäinen vähän parempi mahdollisuus. Joka tapauksessa siinä vaiheessa on taas lähempänä seuraavaa askelta, vaikka ei tuoresiirtoon pääsisikään.