Suunta hakusissa

Kaikenlaisia aiheita on pyörinyt päässä, mutta tuon eilisen lyhyen rykäisyn lisäksi, en ole jostain syystä saanut aikaiseksi kirjoittaa.

Olen alkanut myös vähän kyseenalaistaa koko blogin olemassaoloa.

Lähinnä minua vähän ahdistaa, kun minulla ei ole oikein sellaista omaa tyyliä eikä aihepiiriä.

Blogeja on monenlaisia mutta minun blogini ei oikein ole mitään näistä.

On blogit, jotka ovat hauskoja. Näistä suosikkini on This is not the life I ordered. Osaan olla hauska ja sarkastinen, mutta tulisiko liian korkea julkaisukynnys, jos aina pitäis tulla vitsillä sisään? 

Sitten on tietysti ränttäysblogit eli pahasti sanottuna ammattimaisten mieltensäpahoittajien avautumiset. Ei esimerkkejä, ettei tuu paha mieli. Koetan vältellä näiden lukemista. Koska heidän agenda on yleensä hyvä, mutta se raivoaminen ja oman agendan esiintuominen minkä tahansa kontekstista irrotetun lausahduksen tiimoilta, on vaan ärsyttävää luettavaa. Eikä mitenkään luottamustaherättävää. Luultavasti niillä vaikutetaan vain niihin, jotka ovat valmiiksi samaa mieltä. Samaan kategoriaan menevät ideologiset blogit *puistatus*.

Lifestyle-blogit ovat ihan kivoja, mutta minulla ei ole muuta lifestyleä kuin tuo hevonen. 

Hevosblogeista lueskelen vain Katjan 30 vuotta kavioliitossa (menee myös kategoriaan hauskat) ja Jillaa. 

Omaa hevosblogia en halua aloittaa. Emme treenaa mihinkään ihmeelliseen päämäärään enkä koe olevani mitenkään erityisen pätevä ja valveutunut hevosihminen, että osaisin ”neuvoa” muita. Jos taas toisin esille hevospitofilosofiaani, niin saattais mennä ränttäämiseksi ja hyi fan, sitä haluan välttää. 

Kuten tuossa ylempänä mainitsin, niin ränttääminen on huonointa muutosviestintää, mitä vaan voi olla. Vai onko niin, ettei ränttääjät edes haluaa vaikuttaa? Ehkäpä niin. 

Ränttääminen olisi se helpoin tyylilaji. Aiheita kyllä riittäisi. Mutta en halua. In the grand scheme of things, minun mielipiteellä, olipa se miten hyvin perusteltu tahansa, ei ole mitään merkitystä. Varsinkin kun puhutaan aiheista jotka menevät tunteisiin. Ja mikäpä näinä aikoina ei menisi. Päänsisäisestä ränttäämisestä pitäisi päästä eroon muutenkin, se on niin kuluttavaa. Eli blogipostausten menttaalikirjoittaminen ei ainakaan siihen auta.

Olen lueskellut täällä muutamia blogeja, esim. Missä olet Laura, ja olen positiivisen kateellinen kirjoittajan kirjoitustyylistä. Eli blogin punainen lanka voi myös olla kirjoitustyyli ja aihe vapaa(hko).

Ehkä haluaisin jotain sellaista. Kehittyä kirjoittajana. Kehittää jonkun suht omalaatuisen tyylin kirjoittaa vaikka lankakerästä.

En tiedä. Pitää vähän tuumailla.