Mustavalkoinen jakku

Minä jatkan mustavalkoisella linjalla, sillä joskus Eurokankaan palalaareilla käy loistava tuuri. Löysin ihanaa kuosia kahdella eri tavalla! Vaaleapohjaista kangasta mustavalkoisen hameen verran, ja isomman palan tätä mustapohjaista jakkukangasta. Same same but different. (Ja joo, armoton salama paljastaa että silitysrautaa olisi tarvittu. Tiedänpähän mitä teen sunnuntai-iltana.)

Loppuvuodesta tekemäni rento jakku on jo ehtinyt muuttua luottovaatteekseni, joten käytin samaa, yksinkertaista kaavaa (Burda 8/2015). Pienensin sitä vain vielä pikkuisen. Yritin ensin tehdä takakappaleen ilman keskitakasaumaa, mutta jopa näin lyhyessä, laatikkomaisessa jakussa lyhyt notkoselkäni vaatii reipasta muotoilua takakappaleelle, eikä kaavaan tehdyt muutokset riittäneet.

Ei se kuvio onneksi siitä kovinkaan pahasti kärsinyt.

Hihat on ommeltu kahdesta kappaleesta, ja ne muotoutuvat nätisti. Käytännössä kylläkin ryttään kaikki hihat aina käsivartta ylös, joten katsotaan lyhennänkö vielä nämäkin.

Mutta todettakoon vielä kerran, että minä olen ihan höpsönä tähän kankaaseen! Se on minulle hyvin epätyypillinen, sillä yleensä vältän suuria kuvioita. Kangasta olisi ollut mekkoonkin asti, mutta pelkäsin hukkuvani kuvioon. Siksi pieni jakku saa riittää.

Eikä tässä taida näkyä Otto-pojan karvat. Tuu syykkyyn!