Tiedättehän ne Wardrobe staples -artikkelit? ”30 fashion staples to have by 30”. Artikkeleissa listataan samat valkoiset t-paidat, trenssit ja suorat mustat housut – ovathan ne selvästi klassikoita. Vaikka nuo artikkelit eivät ole kovinkaan inspiroivia, huomasin selailevani niitä perjantai-iltana kun koitin herätellä taas itsessäni ajatusta kapselivaatekaapin rakentamisesta. Ja lauantaiaamuna istahdin ompelukoneen ääreen ompelemaan klassikkopaidan:

Sillä kaikkien juttujen mukaan naisen täytyy omistaa yksi raitapaita! Raitapaita sopi syyskuun kankaittenhävitysteemaankin, sillä olin jemmannut kangaskaappiin EK:n palalaarista löytynyttä kivaa puuvillaneulosta. Kaavana käytin vanhaa trikoopaitaa, eikä paidan ompeluun mennyt kuin hetki. Loistava pikaprojekti lapsen heräämistä odotellessa. 

Jos uskoisin lukemiani vaatetusartikkeleita, en toki käyttäisi tätä. Sillä vaakaraidathan ovat lyhyiltä kiellettyjä kaikkien ”How to dress a petite figure” -juttujen mukaan. Mutta kukapa niitä jaksaa oikeasti uskoa. Pitäisihän minunkin käyttää netissänotkumisaikani hyödyllisemmin. En minä tästä pidemmäksi muutu, vaikka pukeutuisin päästä varpaisiin pystyraitoihin.

Syyskuun konmaritushaaste on ollut loistava. Sain ommeltua haasteen tiimoilta itselle paidan ja hameen ja tyttärelle mekkoja, leggingsejä sekä yhden tyynyliinan. 

Kangasarkun kansikin menee todistetusti taas kiinni! (Ja pysyisi kiinni vaikka tuo monen kilon vanha Singer ei olisikaan siinä painona.)

Mikä parasta – kesätauon jälkeen ompelu tuntuu taas hurjan mukavalta, kiitos uuden ompelukoneen ja Liisan syyshaasteen. Ehkä nyt voisi alkaa harkita taas isompiakin projekteja nopeiden surautusten rinnalla. Vaikka sitä kapselivaatekaappia.