Vuojoen kartanolinna
Olipas hyvä kokousreissu!
Siihen aikaan, kun laiva vielä oli nopein kulkupeli, Satakunta, tuo Suomen vilja-aitta ja luonnonvarojen aarrearkku, oli varsin näppärän matkan päässä Tukholmasta eli kaikesta kivasta, kuten Ruotsin varakkaimmista suvuista. Itämaan vanhat läänitykset järjesteltiin Venäjän vallan tultua uuteen uskoon, mutta maata omistavat suomalaiset olivat edelleen juuriltaan ruotsalaisia. Tuottoisa maaperä oli tietysti kivaa omistettavaa sikälikin, että siihen kannatti panostaa, koska suhteellisen pienellä panoksella tuotot täällä länsirannikilla moninkertaistuivat helposti, kuin Kaliforniassa ikään.
Materiaalisen vaurauden sivutuotteena onnekkaissa oloissa syntyy myös hengen kulttuuria. Vauraus sallii joutilaisuuden, joutilaisuus sallii luovuuden, ja luovuus mahdollistaa kestävään kauneuteen pyrkimisen. Siitä saa sitten nauttia niin omistava kuin työtä tekeväkin luokka.
Viime vuosisadan puolella Vuojoen kartano kyllä melkein onnistuttiin rumentamaan. Onneksi sähköntuotanto ja Euroopan Unioni rahoittivat mittavan restauraation, ja nyt työväki voi jälleen käyskenellä kartanossa ja sen pihapiirissä nautiskelemassa C.L. Engelin piirtämästä todellisuudesta. Vuojoen kartanon historia on yltäkylläinen ja yllättävä, ja sitä on hoidettu niin, että hyvinvointi on levinnyt maiden ulkopuolellekin. Kestävää kehitystä! Niihin aikoihin se tosin on kuulunut asiaan: esimerkiksi Ahlströmin ja Rosenlewin suvut ovat vastasivat pitkälti maakunnan kehittymisestä kantamalla sosiaalista vastuuta työntekijöistään ja tarjoamalla heille työn lisäksi myös virkistystä.
Kartanon suuret kellot ovat könniläisiä, mutta kuistin pylväät Italiasta ja puutarhasuunnittelu ranskalaista. Pihapiiristä löytyy myös Orangeria, joka julkisen talouden omistuksen aikaan tosin toimi kunnallisena hourulana (osattiin sitä ennenkin julkisella puolella romuttaa yhtä jos toista hienoa ja kaunista…), ja jossa valmistumisen jälkeen kasvoi ananaksia ja persikoita.
Kasvaa muuten ananaksia restauroinnin jälkeen jälleen.
Nälkä kasvaa syödessä: haluaisin kovasti tulla uudestaan syömään Vuojoelle, Emil Cedercreutzin mummolaan, mutta myöskin haluaisin paikata aukon sivistyksessäni ja käydä vihdoin tutustumassa kuvanveistäjän museoon Harjavallassa.