Sillä meidän perheen toisella aikuisella ihmisellä on ollut lapsia yhteensä 52 vuotta, minulla vain 15, joten sikälikin on ollut lähinnä ihmeellistä, miten minä olen ikinä selvinnyt niinä aikoina, kun puolisko on ollut omissa menoissaan.

Jos kuitenkin leikitään, että olisin asettumassa pysyvästi asumaan Ruotsiin nyt, vuonna 2019, en haluaisi, että minuun lyötäisiin suomalaisuuteni takia leima: tykkää tangosta ja kärsii välillisestä sotatraumasta. En huoli mitään leimaa!

Kun siinä katsahdat länteen päin johtavan kadun nimikylttiin, suusi loksahtaa auki: Greta Garbos väg! Tästä pääset vanhalle elokuvastudioalueelle, joka kulkee tätä nykyä nimellä Gamla Filmstaden.

Kirjoittaja tykkää erityisesti historiasta, kulttuurista, kielistä ja flaneerauksesta. Jos sinä et, vinkit eivät ehkä sovi sinulle.

Tämä pätee elämään muutenkin. Nyt kuitenkin siltä kantilta, että ollaan tietyssä paikassa rajallinen aika.

Jälleennäkemishöpinät melkein kolmen viikon erossaolon jälkeen lähtevät viisivuotiaan kohdalta tasan siitä, mistä voi olettaakin: mitä tapahtui eilen päiväkodissa.

Jo ihan pienenä tykkäsin Tukholman vanhasta kaupungista tosi paljon. Alue on pieni eli mutkaisuudestaan huolimatta jotenkin haltuun otettava, ja ahtaudessaan ja värityksessään jännä ja lämmin.

Ilmeisen tietoisesti digilaite oli piilotettu, koska se olisi rikkonut täydellisyyden. Kirja oli piste iin päälle.

Juhana III sanoi 200 vuotta aiemmin: “Suomi on paras Ruotsiin kuuluvista ruhtinaskunnista ja Suomi vastaa puolta valtakuntaa”

Olin itse hölmöyttäni siinä uskossa, että täällä olisi vähän lämpimämpää.