Gluteeniton suklaatorttupohja

A) tykkään näpertää ja leipominen sopii siihen itseilmaisukategoriaan paremmin kuin hyvin

B) olen sittenkin wannabe-osa-aikakotiäiti

C) viikonloppu on viikolle se, mitä joulukuu vuodelle, eli parasta leipomisaikaa

D) lähipiirissä on useampia keliaakikkoja ja gluteenittomasta ruokavaliosta hyötyviä henkilöitä, joille ei viime viikonlopun pullat sovi

E) Leena toi lehtiä, joista yhdessä oli juttua Virpi Mikkosesta (jonka Kiitos hyvää -blogi, josta kaikki lähti, löytyy täältä) ja tämän hyvinvointiresepteistä.

Halusin testata superhelpon kakkupohjan.

Mulla ei tietenkään ole 17-senttistä irtopohjavuokaa, kuten Mikkosella, vaan suunnilleen 24-senttinen, joten muokkasin määriä epäkemistimäisellä suurpiirteisyydellä. Laitoin blenderiin viisi munaa, 14 kuivattua taatelia ja kuusi kuivattua luumua sekä silmäkaakaopurkin loput, eli noin 2 dl. Surrauttelin, kunnes kaikki oli pehmeää mömmöä. Kaivoin sekoittimen pohjan niin puhtaaksi kuin pystyin ja läiskin sisällön voideltuun irtopohjavuokaan, jonka laitoin 200-asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi.

image.jpeg

Kuvitelkaa, miltä auttamaan tulleen Kertun naama näytti, kun se oli maistellut kaavinta.

image.jpeg

Vapaalla kädellä lisäillyt raaka-ainemäärät nostivat kakkupohjan noin kaksisenttiseksi. Ja koska kahvittelijat olivat jo tulleet ovesta sisään, kun pohja oli määrä nostaa ulos uunista, se oli siellä ihan hiukan liian kauan. Silti koostumus oli aika ihana! Siis semmoinen, ettei uskoisi, ettei siinä ollut jauhoja, ja kevyt, ilmava suorastaan. Epäilen, että kaakaota oli liikaa suhteessa hedelmiin, tai sitten ne tuoreet olisivat tuoneet enemmän makeutta. Maistelijat vakuuttivat, ettei se haitannut.

Päällisillähän sitä makeutta pystyy muokkaamaan sydämensä kyllyydestä. Jääkaapissa oli Mummon omenahilloa, levitin sitä pohjalle, ja siihen päälle viipaloin banaanin. Kuvan oton jälkeen tuunasin vielä hasselpähkinärouheella, oli aika jees. Tämä jää käyttöön.

Koti Ruoka ja juoma

Opetuselokuvasuosituksia

Talviloman alun kunniaksi pidin teineille (ja itselleni) leffapäivän.

Sosiaalinen ja kulttuurinen osaaminen: etiikka

Fight Club 

Viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen: vieraat kielet, A-kieli, englanti

Do the Right Thing 

Leffoi

Molemmat ovat vähän liian pitkiä näytettäväksi meidän 2×45-minuuttisilla oppitunneilla, mutta olen ajatellut, että jos elokuva on kolahtaakseen, nuoriso kyllä katsoo sen otollisemmassa ympäristössä uudelleen, alusta loppuun.

Spike Lee -pätkä on ollut mulla vakiokamaa kaikki nämä vuodet, kun olen yli 15-vuotiaita opettanut. Se käsittelee monikulttuurisuutta ja erilaisuutta ja samanlaisuutta, ja monikielisyyttäkin vielä, eli on täsmälleen opetussuunnitelmasta löytyvää tavaraa. Tänään järkytyin, kun oikein ajatuksella katsoin valmistumisvuotta, 1989, ja tajusin, että leffa ei enää olekaan parikymmentä vuotta vanha, vaan melkein 30… Ja silti: miten ajaton ja ajankohtainen ja älykkäästi hauska se onkaan!

Rumaa kieltä ja väkivaltaa toki on herkimmille liikaa. Niin on tuossa toisessakin.

Fincherin Fight Club on valmistunut 1999 (kyllä!). Vuotta vanhempi yleisön edustaja vakuutti, että oli luullut elokuvaa tuoreemmaksi, minkä vuoksi uskallan sanoa, että klassikkosarjaa on tämäkin. Teemat käsittelevät kulutuskritiikkiä, elämän aidon sisällön etsimistä ja sitä, mikä itse asiassa onkaan totuus. Ihan tätä päivää siis. Ja tarjoaa paljon ainesta eettiseen pohdiskeluun. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta voisiko jopa olla niin, että tämä leffa on muuttanut maailmaa? Kehonpainotreeni? Somekäyttäytyminen(joojoo, ei ollut sosiaalista mediaa viime vuosituhannella, mutta näettekö yhtäläisyyden: tappelukerhosolut leviävät luojastaan riippumatta)? Banksymäinen ug-poliittisuus?

Onko ehdotuksia vuoden 2009 elokuvatuotannosta repertuaariini lisättäväksi?

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen Opiskelu