Joulu meni jo
Joulu on siinäkin mielessä ihanaa aikaa, että kun se loppuu, stressaantunut kuusi ja muut ylimääräiset koristukset viedään pois ja tilalle saapuu selkeys ja minimalistisempi arki.
Nyt on taas uunin edessä tilaa eikä koristeltua kasvia.
Koko kausijuhlimisen idea kiteytyy tässä: tulee se pimeä ja kylmä keskitalven hetki, kun luonto ei juuri motivoi tekemään töitä, vaan käskee laittamaan erikoisvaihteen silmään. Kun ei näe eikä tarkene tehdä mitään, niin miksi pitäisi väkisin touhuta? Heitetään heiniä ja havuja tuvan lattialle, että siinä voi löhötä eikä haittaa jos joku sotkee; kärrätään kaikki ruuat varastoista pöytään eikä vaivauduta niitä siitä keräämään; annetaan lapsille jotain jännää tekemistä ja ollaan aikuisissa kuin ellun kanat, lauletaan ja leikitään eikä huolehdita huomisesta.
Sitten kun ylihuominen eli loppiainen tai muu sopiva juhlanlopetuspäivä saapuu, tuntuukin jo ihanalta saada siivota ja tehdä taas tavallista ja yksinkertaista ruokaa. Sitä on ihminen saanut tarpeekseensa lepäillä ja jaksaa taas uudella tarmolla kohdata pitenevät päivät. Nykyihminen täyttelee seinäkalenteriin ensimmäisten kuukausien merkintöjä ja huomaa hihkaisevansa, että kohtahan on taas kevät!
