Edessä erilainen vuosi
Tuntuu, että kuntoutuminen on lähtenyt käyntiin ihan ryminällä viime aikoina. Aamulla herätessä maailma ei heilu, näen yhtenä ja fiilis on hyvä. Silmien väsyessä iltaa kohti näkö vielä hieman heikkenee, mutta tällä hetkellä koen silti näön olevan jo hyvä – se ei rajoita enää millään tapaa, enkä ole joutunut käyttämään merirosvolappuakaan aikoihin. Korvassa humisee edelleen, mutta jotenkin sen kanssa alkaa olla niin sujut, että sitä ei tiedosta enää ihan koko aikaa. On ollut mieletön fiilis tajuta nämä seikat. Uskon, ettei tässä enää kauaa mene viimeistenkin oireiden katoamiseen ja siitä olen niiiin innoissani!
Viime vuosi oli ärsyttävän liikkumaton. Raskaus rajoitti aivan liikaa ja loppuraskaudesta en voinut muuta kuin vaan maata (se fiilis, että kantaa keilapalloa perseessään, you know). Se myös turhautti kovasti, kun ei päässyt liikkumaan, purkamaan ajatuksia ja hikoilemaan. Tähän perään vielä sairaalareissu ja sen jälkeiset ajat kotona, niin huh. Sairaalasta päästyä olohan oli aivan kamala: paino tippui reilusti ja ne vähätkin lihakset, mitkä mulla joskus on piilossa tuolla ollut, kuihtuivat pois. Nyt olen saanut oman painoni takaisin ja tästä on suunta vain ylöspäin.
Tästä vuodesta tulee ehdottomasti ihan erilainen! Nautin täysillä siitä, että pääsen liikkumaan. Se on suuri etuoikeus, jota en halua heittää hukkaan. Koskaan ei tiedä, mitä eteen tulee ja jos nyt kykenen tekemään asioita, aion ne myös tehdä. Haluan kokeilla paljon kaikkea uutta ja hauskaa – haastaa itseni.
Lääkäri neuvoi aloittelemaan pikkuhiljaa voinnin mukaan kuntoutusta ja liikuntaan palaamista. Omalla kohdalla tämä on tarkoittanut lenkkejä vaunujen kanssa (ihanasti tuo haastetta tuo sohjolumi, hiki irtoaa helposti!) ja lihaskunnon herättelyä muun muassa kahvakuulan kanssa. Olen niin into pinkeänä menossa ylihuomenna ensimmäisiin kuntonyrkkeilytreeneihin, että! Tiedän, että tulen olemaan niin loppu jo varmaan alkulämmittelyn aikana, mutta jostain se on aloitettava. Kaikkea en saa justnytheti, vaikka sitä kuinka toivon ja yritän muistaa tämän. Menen askel kerrallaan, vertaamatta itseäni muihin, muistamalla omat lähtökohdat ja nauttien tästä mahdollisuudesta mennä ja tehdä.
Kiitollisuutta, mä haluun vähän kiitollisuutta.
Pitää olla kiitollisempi ja joka päivä joka ilta vain enempi.
— Jukka Poika