Edessä erilainen vuosi

collage,.jpg

Tuntuu, että kuntoutuminen on lähtenyt käyntiin ihan ryminällä viime aikoina. Aamulla herätessä maailma ei heilu, näen yhtenä ja fiilis on hyvä. Silmien väsyessä iltaa kohti näkö vielä hieman heikkenee, mutta tällä hetkellä koen silti näön olevan jo hyvä – se ei rajoita enää millään tapaa, enkä ole joutunut käyttämään merirosvolappuakaan aikoihin. Korvassa humisee edelleen, mutta jotenkin sen kanssa alkaa olla niin sujut, että sitä ei tiedosta enää ihan koko aikaa. On ollut mieletön fiilis tajuta nämä seikat. Uskon, ettei tässä enää kauaa mene viimeistenkin oireiden katoamiseen ja siitä olen niiiin innoissani!

Viime vuosi oli ärsyttävän liikkumaton. Raskaus rajoitti aivan liikaa ja loppuraskaudesta en voinut muuta kuin vaan maata (se fiilis, että kantaa keilapalloa perseessään, you know). Se myös turhautti kovasti, kun ei päässyt liikkumaan, purkamaan ajatuksia ja hikoilemaan. Tähän perään vielä sairaalareissu ja sen jälkeiset ajat kotona, niin huh. Sairaalasta päästyä olohan oli aivan kamala: paino tippui reilusti ja ne vähätkin lihakset, mitkä mulla joskus on piilossa tuolla ollut, kuihtuivat pois. Nyt olen saanut oman painoni takaisin ja tästä on suunta vain ylöspäin. 

Tästä vuodesta tulee ehdottomasti ihan erilainen! Nautin täysillä siitä, että pääsen liikkumaan. Se on suuri etuoikeus, jota en halua heittää hukkaan. Koskaan ei tiedä, mitä eteen tulee ja jos nyt kykenen tekemään asioita, aion ne myös tehdä. Haluan kokeilla paljon kaikkea uutta ja hauskaa – haastaa itseni. 

a1d85a20bc2467dee54cc34f5bfd2242.jpg

Lääkäri neuvoi aloittelemaan pikkuhiljaa voinnin mukaan kuntoutusta ja liikuntaan palaamista. Omalla kohdalla tämä on tarkoittanut lenkkejä vaunujen kanssa (ihanasti tuo haastetta tuo sohjolumi, hiki irtoaa helposti!) ja lihaskunnon herättelyä muun muassa kahvakuulan kanssa. Olen niin into pinkeänä menossa ylihuomenna ensimmäisiin kuntonyrkkeilytreeneihin, että! Tiedän, että tulen olemaan niin loppu jo varmaan alkulämmittelyn aikana, mutta jostain se on aloitettava. Kaikkea en saa justnytheti, vaikka sitä kuinka toivon ja yritän muistaa tämän. Menen askel kerrallaan, vertaamatta itseäni muihin, muistamalla omat lähtökohdat ja nauttien tästä mahdollisuudesta mennä ja tehdä. 

 

Kiitollisuutta, mä haluun vähän kiitollisuutta. 
Pitää olla kiitollisempi ja joka päivä joka ilta vain enempi. 
— Jukka Poika

 

suhteet oma-elama terveys liikunta
Kommentit (6)
  1. ssaannsskkuu
    5.2.2014, 16:56

    Ihana että voit jo paremmin! <3 Kyllä oli iso säikähdys tämä sun juttu. Mulla carpal tunnel menossa taas ranteen kanssa joten olen taas muistanut että pitää olla kiitollinen joka ikisestä jänteestä, lihaksesta ja hermosta kun ne toimii. Hyvä aina saada näitä muistutuksia. <3

    1. Se on ihan hyvä, että välillä tulee muistutuksia, niin osaa sitten arvostaa asioita taas astetta enemmän. 🙂 Mutta silti kaikki terveyteen liittyvät muistutukset on tyhmiä! 😀

  2. Ihan mahtavaa kuulla että olet hyvin toipumaan päin. Ihanaa että pääset tekemään asioita joita oli ”ikävä” Paljon tsemppiä sulla ja koko perheelle.

    1. Joo, ehti melkein tulla jo epäusko näön palautumiseen, mutta tulihan se parannus sieltä! 🙂

      Kiitos tsempeistä! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *