Crazy Camel Lady -elokuva ja muistoja Australian outbackista
Kolme viikkoa sitten Yle Areenasta tuli itselleni tuntematon, tositapahtumiin perustuva aussileffa nimeltä Tracks. (Areenalla oli ilmeisesti aussileffojen sarja meneillään, mutta valitettavasti ehdin katsoa vain tämän. Edelleen suosittelen kaikille Priscilla – aavikon kuningatar -leffaa, vaikkei se ole ihan kaikin osin kestänyt aikaa.)
Tracks on muutaman vuoden vanha leffa, joka kertoo parikymppisestä naisesta, Robyn Davidsonista, joka päättää kävellä Australian autiomaan yli, Alice Springsista aina Länsirannikolle, Intian valtameren rannalle (ehkä Carnarvoniin?) seuranaan neljä kamelia ja koira. Retken tarkoitus oli lähinnä yhden, introvertin naisen selviytymisretki keskellä tyhjyyttä ja selviytyminen yksinäisyydestä, eräänlainen ihmiskoe naiselle itselleen.
Innostuin googlaamaan lisää leffan sankarittaresta ,ja kävi ilmi, että hän on kotoisin Queenslandista maalta, kävi sisäoppilaitoksen Brisbanesta, minkä jälkeen hän vietti boheemielämää Sydneyssa ja muutti Alice Springsiin baarimikoksi. Alice Springsissa Davidson sai idean kamelivaelluksesta autiomaan halki ja ryhtyi kouluttamaan kameleita. Wikipedian mukaan Davidson oli mukana aboriginaalien maaoikeuksien liikkeessä, ja elokuvassa sivutaankin valkoisten australialaisten ongelmallista suhdetta aboriginaaleihin esimerkiksi pohtimalla, kenen on lupa kulkea kenenkin pyhällä maalla. Matkan rahoittaakseen Davidson lupautui kirjoittamaan siitä jutun National Geographic-lehteen, ja sai ajoittaiseksi seurakseen (ja riesakseen) innokkaan amerikkalaisen valokuvaajan, jota näyttelee aina yhtä ihana Adam Driver, jonka tärkein tehtävä on, kuten Hesari sanoo ”loistaa erikoisten naisten rinnalla”. Mia Wasikowska ei myöskään jää pääroolissa yhtään Driveria huonommaksi. Pitääpä joskus lukea Davidsonin kirja, johon leffa perustuu, siinä käsitellään kuulemma enemmän muun muassa aboriginaalikysymystä.
Parasta tunnelmallisessa leffassa oli kuitenkin Australian maisemat. Olisipa ne nähnyt isommalta ruudulta!
Mieleeni muistui myös parin vuoden takainen kohtaamiseni Broomen kameleiden kanssa. Olivat aika kuumottavia tyyppejä, täytyy sanoa! Respect Davidsonille, että jaksoi raahata neljää kamelia perässään. Miksei hän muuten ratsastanut niillä leffassa, talutti vaan, hirveässä kuumuudessa ja janoissaan?
Kamelit näyttivät mukavimmalta pienen välimatkan päästä.
Olipahan nuo Australian maisemat ihan toisesta maailmasta. Tosin eiköhän joku turre tähänkin kommentoinut: ”tämä on ihan kuin Grand Canyon USA:ssa ja mä oon nähnyt sen jo, boring!”Mulla ei ollut hienointa järjestelmäkameraa, GoPro:ta tai kamerajalkaa kännykälle. Ei haittaa. Vaikkei kuvien laatu päätä huimaa, muistan nuo hetket aina – erityisesti vapun 2017 Ulurulla!
Tällä hetkellä mietityttää eduskuntavaalit. Mitäköhän voisi omalta osaltaan tehdä vastakkainasettelujen ja pelon lietsonnan purkamiseksi ja rasismin torjumiseksi? Kuitenkin uskallan olla hieman toiveikas, koska eduskuntaan pääsi nuoria ja naisia, ensimmäistä kertaa myös oma ehdokkaani. Onneksi tilanne ei ollut niin ahdistava kuin Brisbanessa Trumpin voitettua, kun en voinut kellekään vaalipäivänä avautua asiasta. Tosin eilen vaalivalvojaisissa söin kotisohvallani suklaasipsejä kuten aikoinaan TimTameja Trumpin voitettua. Oh well.