Kun äänellä on merkitystä
Eilen illalla päätin syventyä eduskuntavaali-ehdokkaisiin ja löysinkin hyvältä tuntuvan vaihtoehdon, nyt vain odotan Seiskan vaalikoneen julkaisua, jotta voin tarkistaa onko hänellä riittänyt huumori siihen vastaamiseen. Miten ikinä käykään, se tuskin vaikuttaa äänestämiseeni, mutta musta on jotenkin mahtavaa, että sellainenkin on olemassa…
Nukuin yöni uneksien raejuustosta ja aamulla sain jatkaa vaali-pohdintojani Lilyn kannustamana.. Ottamatta sen enempää kantaa Natan tai kenenkään muunkaan valintoihin, on todettava että olen ymmärtänyt politiikan ja äänestämisen tarkoituksen kovin eri tavalla kuin monet. Olen nimittäin aina pyrkinyt äänestämään niin, että maailmasta tulisi parempi paikka. Ei pelkästään minulle tai kaltaisilleni (opiskelijoille, pienituloisille, yrittäjille, mitä milloinkin) vaan yleisesti jokaiselle.
Ajatus siitä, että löytäisin ehdokkaan, joka on kaikesta kanssani samaa mieltä tuntuu absurdilta, koska on asioita, joista itselläni ei ole vahvaa mielipidettä. Tässä päästään vaalikoneiden parhaaseen puoleen, ja siihen joka erottaa ehdokkaat laadullisesti toisistaan, nimittäin kirjalliset osiot. Janalle annettavan mielipiteen lisäksi ehdokkaalla on mahdollisuus avata vastaustaan ja parhaimmillaan saattaa vastauksellaan vakuuttaa minut puolelleen, vaikka alkuperäinen kantani olisi ollut erilainen. Toimii tietysti myös toiseen suuntaan ja sen takia ei pidä tuudittautua pelkkiin prosentteihin.
Vain kerran äänestämäni ehdokas on päässyt läpi, mutta en koe että muutkaan äänet olisivat olleet hukkaan heitettyjä, koska oma arvomaailmani on selkeä ja suon äänen menevän samalla myös puolueelle (vaaliliitot on asia erikseen ja toivoisin että niiden suhteen oltaisiin paljon avoimempia). Lisäksi ehdokkaiden kannatuksella on merkitystä, kun jaetaan tehtäviä puolueen sisällä ja ymmärtääkseni kunnallisvaaleissa kannatus myös ohjaa lautakuntapaikkojen jakoa, joissa myös pääsee vaikuttamaan.
Paras ystäväni on ollut Kokoomuksen ehdokkaana kunnallisvaaleissa ja hyvällä omalla tunnolla tein hänelle vaalityötä, koska tavoitteet meillä on samoja, keinot vain eroavat. Onneksi asuimme tuolloin eri kaupungeissa, sillä en ikinä voisi antaa omaa ääntäni Kokoomukselle. Kaikkia muitakaan Kokoomus ei miellyttänyt, vaan sain nyrkistä Stockmannin kulmalla mainoksia jakaessani.
Itse arvostan äänioikeuttani niin paljon, että ehdokkaiden tutkimisen lisäksi istun yhteensä 80 tuntia bussissa, sillä Boliviassa ei ole lähetystöä jossa äänestää, vaan on matkattava Limaan. Ymmärrän ettei moni toimisi samoin, mutta tämän rinnalla lähimmälle koululle tai kirjastoon kävely ei luulisi olevan ylivoimaista, kopissakin voi päättää ketä äänestää. Tai ottaa selfien.
Edit. Tein äsken kaikkien hilpeiden vaalivideoiden innostamana myös YLEn vaalikoneen. Musta on kurjaa, että kolme sopimattominta ehdokasta ovat kaikki ennestään jo inhokkejani ja lisäksi todella potenttiaalisia pääsemään läpi. Toisin kuin ne jotka olisivat YLEn vaalikoneen mukaan minulle sopivimpia.
