Lost in London part 1

Terveisiä tammikuisesta Lontoosta! Lähdimme reissuun sunnuntaina ja palasimme kotiin (pienien lentoonlähtövaikeuksien takia ja pari tuntia myöhässä suunnitellusta aikataulusta) tänä aamuna klo 4. Kaiken lisäksi buukannut itselleni labra-ajan heti aamuun, perusvirhe. Jatkossa enää en varaa mitään reissun jälkeen seuraavalle päivälle..

Ajattelin kertoa reissustamme sellaisella päiväkirjamaisella otteella, koska näitä on tosi hauska sitten joskus lukea jälkikäteen ja reissun tapahtumat ovat vielä tuoreena muistissa. En ole mikään Lontoo- asiantuntija, koska tämä oli vasta elämäni toinen reissu Lontooseen. Ekalla reissulla oli lapset mukana ja ohjelmassa oli perusnähtävyyksiä (Big Ben yms.) ja matkan tarkoitus oli nähdä Harry Potter-studiot. Voisin kertoa siitä tarkemmin jossain vaiheessa, kunhan vain löydän valokuvat..

Matka ei ole mitään ilman pieniä tai suuria eksymisiä. Ne ovat reissun pippuri ja suola.

Sunnuntai

Lentomme (Finnair) oli Lontoossa sunnuntaina paikallista aikaa klo 15.10. Mittari näytti saapuessamme  +8 astetta ja vettä ripsotteli kohtuullisesti matalalla roikkuvien pilvien lomasta. Latasimme Oyster-cardeihin automaatista 20 puntaa, koska edelliseltä reissulta oli  sisään jäänyt vain 0,40 penceä.

Hyppäsimme sitten Heathrowlta metroon (Piccadilly-line) ja vaihdoimme kerran Central-lineen, jotta pääsimme määränpäähämme Queenswayn asemalle. Matkalaukkujen raahaaminen on kyllä portaita pitkin melko työlästä, vaikka osassa oli onneksi liukuportaat tai hissi. Täytyy kyllä ihailla tätä metrojärjestelmää, kuinka se on aivan uskomattoman toimiva ja selkeä.

Perillä

Pöllähdimme viimein ulos asemalta ja vettä tuli jo melkein vaakassa. Hämärä oli alkanut jo laskeutua, koska metromatka kesti n. 50 minuttia ja meillä oli mennyt asemallakin rutkasti aikaa turvatarkastuksissa ja pelkästään jo kävelemisessä. Olin painanut mieleeni kartasta tärkeimmän maamerkin, joka oli Hyde Park. Hotelli löytyisi seuraavalta poikkikadulta Hyde Parkin puolelta. Tämä oli tosi tärkeä tieto, koska emme halunneet lähteä lompsimaan sateessa laukkujen kanssa väärään suuntaan.

Kirjauduimme sisään hotelliin ja asettauduimme taloksi. Käytävä oli kokolattiamattoineen kovin tunkkainen, ilmastointi varmaan puuttui täydellisesti. Huone oli tietysti pieni, mutta kokolattiamattoa ei onneksi ollut ja apartementos tarjosi ruuanlaittomahdollisuuden jääkaappeineen. Tällä reissulla emme tulisi kyllä kokkailemaan, mutta jääkaapille sekä mikrolle olisi kyllä käyttöä. Totesimme, että kyllä huone oli ihan elinkelpoinen, koska eihän siellä käydä kuin kääntymässä.

Hard Rock Cafe

Sade oli onneksi lakannut, kun lähdimme etsimään klo 18 maissa ruokapaikkaa. Suunnistimme tietysti kohti Lontoon ensimmäistä Hard Rock Cafeta, joka oli arviolta parin kilometrin päässä. Halusimme kävellä ja haukata hieman raitista ilmaa koneessa istumisen jälkeen. Hyde Parkin vierustaa kävellessä matkaa tuntuikin olevan paljon enemmän, kuin kuviteltiin. Jouduimme käyttämään kerran Google mapsia sijaintimme selvittämiseen ja vettäkin alkoi taas sataa. Pääsimme lopulta perille ja jäimme odottelemaan pöydän vapautumista. Pöytävaraus olisi ollut tietysti fiksua tehdä, mutte eihän meillä ollut mihinkään kiire. Katselimme siinä sitten ympärillemme ja joimme juomat vapaata pöytää odotellessa.

Me molemmat tykätään tästä Hard Rock Cafen meiningistä, hyvää musaa, paljon katseltavaa ja perushyvä ruoka.

Tämä kyseinen Hard Rock Cafe London on ensimmäinen maailmassa ja perustettu vuonna 1971. Tunsin vahvaa historian lehtien havinaa. Ihmettelin Rihannan esiintymispukua; ”Mahtuuko joku tosiaan noin minimaalisen pieneen vaatteeseen? Onpa Robbie Williamsilla siisti käsiala! Tuossa kitarassa näkyy oikeasti Jimi Hendriksin sormenjäljet!”

Kävelimme Rock Shopin tuliaisostosten kautta takaisin hotellille keräämään voimia seuraavan päivän koetuksiin!

Maanantai

Keittelimme aamulla mukilliset pikakahvia, joka kuului huoneen varusteluun ja siirryimme bussilla 94 kohti Piccadilly Circusta. Oyster card on kyllä tosi näppärä kulkemiseen, ja se 20 puntaa riittikin meille kaikille päiville.

Piccadilly Circus on kyllä jo itsessään näkemisen arvoinen paikka ja satuttiin osumaan myös magneetin lailla Lontoon toiseen Hard Rock Cafeeseen.

James Bond

Maanantain ensimmäinen ohjelmanumero oli London Film Museum. Me laitettiin taas osoite Google Mapsiin ja yritettiin sen turvin löytää oikea osoite. En ymmärrä miten me onnistuttiin tässä kohtaa eksymään, mutta niin vaan tapahtui. Maps pyöritti meitä ihan kunnolla ristiin rastiin, kunnes löysimme itsemme Convent Cardenista. Varsin mielenkiintoinen paikka, kunnon kirpputorimeininkiä ja hieno katettu lasiseinäinen/kattoinen rakennus. Tämä paikka olisi kyllä jaanyt katselematta, jos olisimme löytäneet kerrasta oikeaan osoitteeseen. Harmi kyllä, että kuvia ei tullut yhtään näpsittyä.

Convent Cardenissa pyörittyämme tupsahdime lopulta Bond-museon oven eteen. Me oltiin kävelty siitä juuri ihan vierestä ohi. Sisäänpääsy maksoi 29 puntaa/2 aikuista ja näyttelyyn oli koottu kaikki Bondin kulkuvälineet ja osa filmirekvisiittaa. Tällaisille Bond-faneille se oli kyllä ihan ehdoton paikka. Tämän jälkeen pitää kyllä katsoa kaikki leffat aikajärjestyksessä läpi..

Chinatown

Näyttely katsastettuamme alkoi jo nälkä näivertää ja seuraava etappi olisi Chinatown. Kävelimme jälleen aivan summanmutikassa museolta kohti oletettua määränpäätä ja pienen Sohossa pyörimisen jälkeen bongasimmekin Chinatownin portin. Loistavaa!

Koronavirus ei paljon huolettanut, kun istuimme kiinalaiseen ravintolaan (jonka nimeä en muista) ja tilasimme usean ruokalajin menun. Ruokaa oli riittävästi ja se kustansi 25 puntaa/hlö. Ollaan viimeksi syöty kiinalaista ruokaa varmaan 20 vuotta sitten, joten puikoilla syönti ei oikein luonnistunut. Olin nuoruudessani viikon Pekingissä ja siellä oli pakko opetella puikot, kun muuta ei ollut tarjolla. Onneksi täällä sai kuitenkin käyttää haarukkaa. Tämä Chinatown on kyllä käymisen arvoinen paikka ja ravintoloista ei todellakaan ole pulaa.

Ja sitten eksyttiin..

Chinatownista pois kävellessämme alkoi jälleen sataa ihan kiitettävästi. Ajattelimme käydä tässä vaiheessa Primarkissa ostamassa pari paitaa tuliaisiksi. Pistimme jo puolijuoksuksi, ettei ihan kastuttaisi, koska meillä ei ollut sateenvarjojakaan matkassa. Lopulta oli ihan pakko käydä pitämässä sadetta pubissa. Ja niitähän riittää. Kun sade alkoi vähän laantua, lähdimme etsimään bussipysäkkiä. Emme tienneet kuin yhden numeron 94, joten oli aika haastavaa löytää oikea pysäkki. Vettä siis tuli, kuin aisaa ja enää ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin hypätä vain seuraavaan kokolailla oikeaan suuntaan menevään bussiin. Perusvirhe. Hetken bussissa matkattuamme molemmat hoksasimme, että olemme menossa johonkin ihan eri paikkaan. Maisema ei näyttänyt ollenkaan tutulta. Jäimme pussista pois ja huomasimme, että olemme aika lähellä Hyde Parkia, mutta jollain eri kulmalla. Jotain tuttua, jee! Juoksimme sateessa eteenpäin ja mihin me törmäsimmekään. Rard Rock Cafe Londoniin. Ei voi olla totta. Taas täällä! Vettä valuvina astuimme ovesta sisään kuivattelemaan. Meidät jo muistettiin edellisestä illasta ja viivyimme hetken odottelemassa sateen laantumista.

Ei mitään toivoa, sade jatkui jatkumistaan ja meidän oli pakko jatkaa matkaa kohti Primarkia. Huono puoli oli se, että olimme väärällä puolella tietä mennäksemme bussilla. Tie oli niin monikaistainen ja betoniprsailla aidoitettu, että sitä ei ollut mitään mahdoillisuutta ylittää. Jalat alkoivat jo huutaa hoosiannaa, kun Primarkin valot lähestyivät. Tosi kannattavaa ostaa bussikortti, kun kuitenkin kävelee koko matkan..

Oli jo kaamea pissahätäkin ja kysimme myyjältä hotelli helpotuksen sijaintia. Hän totesi vaan: ”Oh my god, is it raining so much?!” Olimme varmaan aika näky vettä valuvina. No, vessaa ei ollut, joten tositosinopeat ostokset ja läheiseen Pizza Hutin (epäsiistiin) vessaan. Ja kyllä se bussipysäkkikin Primarkin edestä lopulta löytyi, joten kotiin päästiin vaihteeksi bussilla. Nice.

Jatkuu…