Pääkallokiitäjä

11.7.2019 Irina

Omat superfoodini

Pensasmustikat

Sain ensimmäiset pensasmustikat vanhempieni pihamaalta pari vuotta sitten. Pensaita oli kolme täysikasvuista ja ne olivat ihan jäkkyttävän isoja. Yksi pensaista oli tehnyt kohtalaisesti satoa, mutta toiset eivät niinkään. Ajattelin, että toisenlaisessa kasvupaikassa ne voisivat tuottaa satoa paremmin.

Seuraavana vuonna istutin kolme isompaa tainta ja kaksi pienempää. Nämä taimet olivat puutarhamyymälästä ja niiden piti olla eri lajiketta, kuin edelliset. Näinollen minulla olisi siis nyt kolmea eri lajiketta. Mustikka tekee kuulemma satoa paremmin, jos on useampi pensas eri lajikkeesta. Joka vuosi on ollut sadon suhteen edellistä parempi ja odotan nyt kovasti sadon kehittymistä. Pensasmustikka ei ole ravintoarvoiltaan ihan niin hyvä kuin metsämustikka, mutta kyllä siitäkin löytyy hyviä ainesosia ihan riittämiin. Itse tykkään siitä, että pensasmustikka säilyttää myös pakastettaessa tuon kiinteän ominaisuutensa, eikä se sotke.

Istutin nämä mustikat siis mökille, jossa on luontaisesti mustikkametsää. Istuttaessa käytin todellakin tuota rodomultaa ja kastelin helteestä johtuen runsaasti.

Tänä keväänä hain lisää kuorikatetta, joka estää rikkaruohojen kasvun ja pitää maaperän kosteana. Alemmissa kuvissa on etualalla siis muistaakseni Sinikatajia 3 kpl ja mustikat ovat niiden takana.

Tuo musta hirvitys on lyhtyteline, joka askarreltu piipun jäännöshormista.

Otin Kekkilän sivuilta hieman faktatietoa pensasmustikan istutuksesta:

Pensasmustikan kasvupaikka

Pensasmustikka viihtyy valoisalla ja lämpimällä paikalla, johon paistaa suoraan vähintään puolet päivästä. Maan on hyvä olla hapanta sekä kosteutta pidättävää, sillä mustikat suosivat tasaisen kosteaa kasvualustaa. Kuivemmalla paikalla voi varautua kastelemaan hellejaksojen aikana, ja varmistaa samalla sadon kypsyminen.

Ennen istutusta

Pensasmustikat ovat happaman maan kasveja. Niiden istuttamiseen suositellaan niukasti kalkittua Erikoismultaa havuille ja rodoille. Istutuskuoppaan voi halutessaan vielä lisätä kalkitsematonta Luonnonturvetta, sillä mustikat viihtyvät hyvin happamassa maassa.

Pensasmustikan istuttaminen

Pensaiden istutusväli 1–1,5 metriä, ja istutetaan pölytyksen onnistumisen varmistamiseksi ainakin kahta eri lajiketta. Taimille kaivetaan laakea, noin. 40 – 50 cm syvät kuopat. Ne istutetaan hieman entistä syvempään. Kastellaan runsaasti. Rikkakasvien itämisen ja kuivuuden torjumiseksi multapinta voidaan kattaa Kuorikatteella.

Pensasmustikan leikkaaminen

Ei tarvitse yleensä leikata. Vioittuneet tai kuivuneet oksat poistetaan. Maistuu jäniksille ja rusakoille, suojataan kuusenoksilla ja kanaverkolla.

Isotuomipihlaja

Tämä on toinen omista superfoodeistani. Pihassani kasvaa kolme isoa pensasta ja en tiennyt vielä edelliskesänä, että sen marjat ovat syötäviä. Ne ovat hyvän makuisia, melko makeita ja muistuttavat mustikkaa. Epäilemättä oikeita terveyspommeja. Ajattelin tänä kesänä kerätä marjat talteen, koska mustikkasato saattaa jäädä laihaksi. Nämä marjat säilyttävät pakastettaessa kiinteytensä, eivätkä mene samanlaiseksi mössöksi, kuin mustikat. Niitä voi heittää sitten talvella puuron joukkoon.

Nämä supermarjat liippaavat hyvin tätä uutta aineenvaihduntadieettiäni, josta kertoilen hieman tarkemmin myöhemmin, kun tämä ihmiskokeeni on edistynyt paremmin.

Avainsanat: Aineenvaihdunta

Koti Suosittelen

8.7.2019 Irina

Oman lapsen asioista kertominen sosiaalisessa mediassa

Ajattelin puhua hieman siitä, miksi en julkaise omista lapsistani minkäänlaista sisältöä julkiseen muistiin.

Olen varmaan joku muinaisjäänne, koska liityin Facebookiin vasta helmikuussa 2018 ja aika pian sen jälkeen Instagramiin. Blogia aloin kirjoittaa elokuulla 2018.

Ajattelin avautua tällaisesta mieltäni vaivanneesta asiasta, koska tuntuu siltä, että olen aika yksin tämän asian kanssa. Olen ollut aika tarkka siinä, että en ole julkaissut jälkikasvustani somessa mitään tietoja enkä kuvia. Jonkun yksittäisen kuvan ole saattanut Facebookiin laittaa nuoren omalla suostumuksella, jossa hänestä näkyy kasvot tunnistettavasti (yhden kerran). Sitäkin kadun ainakin vähäsen. Onneksi en ollut mukana sosiaalisessa mediassa silloin, kun lapset olivat pieniä. Mikä sen mukavampaa, kun jakaa ihania kuvia omasta rakkaasta lapsesta/lapsista muidenkin ihasteltavaksi. Jokainenhan tekee omat valintansa ja minun valintani on se, että lapsi saa itse valita haluaako tulla kuvatuksi julkiseen muistiin. Olen joskus kysynytkin nuorelta, että saako tämän kuvan laittaa ja vastaus on ollut aina kielteinen..

Olen miettinyt sitä, että mistä se mahtaa johtua? Ehkä tämäkin juontuu omasta lapsuudestani, kuten kaikella on tapana.

Muistan kuin eilisen päivän sen, kun lankapuhelinaikaan äitini jutteli tuntikausia ystävättäriensä ja sukulaistemme kanssa puhelimessa ja kertoili aina sujuvasti kaikki minunkin asiani. Muistan edelleen sen, kuinka pahalta se tuntui. Vakka asiat olisivat olleet jotain kouluarvosanojen tai harrastusten kaltaisia, niin silti. Se harmitti. Saatika sitten, jos itselleni oli sattunut joku mielestäni nolo tapaus, mutta äitini mielestä ei niinkään, sekin puitiin sujuvasti puhelimessa. Ei kiva. Muiden mielestä hauska ja harmiton juttu tuntui asian kohteesta epämukavalta. Huutelin aina omasta huoneestani: ”Lopeta jo, onko ihan pakko kaikki kertoa!” Ja vastaus oli aina vaan,että ei siinä ollut mitään pahaa, se oli ainoastaan hauskaa..

Siitä on varmaan jäänyt jonkinlaiset traumat sisimpään, koska niin hanakasti kieltäydyn jakamasta omien lasteni asioita netissä. Näihin asioihin lukeutuvat myös heidän koulumenestyksenä, opiskelupaikkansa, kesätyönsä ja ystävänsä.

He saavat sitten aikanaan itse päättää, mille linjalle itse lähtevät tämän suhteen.

Ehkä tämä vaan kuuluu tämän ajan henkeen ja minä olen jäänyt viime vuosituhannelle.. Minusta tuntuu kuitenkin siltä, että olen tehnyt oikean ratkaisun ja olen tyytyväinen siitä. Kukin kulkekoon siis omaa polkuaan ja tehköön omat ratkaisunsa.

Perhe Vanhemmuus Ajattelin tänään