Kerroin aiemmin siitä, kuinka tein itse dödöä. Se oli tosi helppoa ja dödö oli miellyttävän tuoksuista ja hyvän tuntuista iholla. Tästä aikaisemmin:

Dödökokeilua, itse tehty

Kuinkas sitten kävikään.. Dödö piti mielestäni hyvin hienhajun poissa eikä tahrannut vaatteita. Siitä plussaa. Lisäksi ajatus siitä, että dödö oli tehty syötävistä ruoka-aineista lämmitti sydäntäni ja rauhoitti mieltäni. Purkki oli todella riittoisa, koska pieni määrä ainetta riitti toivottuun tulokseen. Purkki oli melko lailla tyhjentymässä ja eräänä iltana huomasin, että kainalossani tuntuu jotain kipeää. Huomasin, että siellä oli iso finni. En kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota, vaan jatkoin dödön käyttöä. Viikon päästä huomasin,että kainaloissa oli monta kipeää finninalkua. Silloin tajusin vasta, että dödö ei ole varmaan sopinut iholleni. Ehkä se on liian rasvainen ja tukkii ihohuokoset?

Finnit poistuivat melko pian dödön käytön lopettamisen jälkeen, joten siitä se kiistatta johtui. Olen kyllä vähän pettynyt, mutta tulipahan kokeiltua. Jos jollakulla on joku muu hyväksi havaittu ohje, niin otan kiitollisena vastaan!

No Poo on edelleen voimissaan. En usko, että koskaan alan shamppoopesuihin uudelleen. MeineBase-pesu kaksi kertaa viikossa on aivan riittävä ja se jättää hiukset hyvin muotoiltaviksi. En ole tarvinnut mitään muotoilutuotteita kuontalooni sen jälkeen. Pesu ja föönaus tarvittaessa riittää. Lisänä olen suihkuttanut pesun jälkeen etikkavettä, joka antaa kiiltoa hiuksiin ja kuulemma vilkastaa päänahan verenkiertoa. Tiedä sitä sitten?

Vanha No Poo postaus:

No poo eli shampooton elämäni

Odotan innokkaasti mökkeilykautta, jolloin hiukset saa pestä järvivedellä. Sillä samalla, mihin kalat pissii! Eräs tuttavamme joskus kysyi lapseltani, että miten voit käydä uimassa, kun sinne on kalat pissineet? Se aiheutti onneksi vain hetkellistä hämmennystä, mutta on jäänyt ikuisesti sekä minun että lapseni mieleen!