Tänä keväänä olen uuden edessä, koska olen viimeksi ollut koulun penkillä yli 20 vuotta sitten. Opiskelu on muuttunut paljon siinä ajassa ja tämä korona asettaa myös tänä keväänä erilaisia rajoituksia opiskeluun.

Lukion jälkeen piti päättää, että mihin ammattiin alan lukea ja päädyin lähipiirin ehdotuksesta hoitoalalle. Myös ystäväni opiskeli alaa ja  se kiinnosti senkin takia. Hoitoalalla olisi ainakin töitä. Siihen aikaan ei ollut varaa valita sellaista ammattia, jossa jäisi todennäköisesti työttömäksi. Lama oli juuri takana ja pelko työttömyydestä varjosti koko ajan taustalla. Sain opinnot loppuun ja olen heti valmistumiseta saakka saanut tehdä alan töitä monipuolisesti. Olen kokenut olevani ihan oikealla alalla, enkä ole katunut valintaani. Jos olisin tehnyt ammatinvalinnan ainoastaan oman tunteeni perusteella välittämättä työtilanteesta tai vanhemipeni suosituksesta, olisin mennyt varmasti käsi-ja taideteolliseen. Luovuus on asia, jota haluaisin käyttää omassa työssäni.  Blogistani on varmasti huomannut sen, että en tule toimeen ilman tällaista luovaa toimintaa. Vapaa-ajalla teen jos jonkinlaisia  projekteja enemmän tai vähemmän onnistuneesti.  Ne vähemmän onnistuneet eivät osin aina päädy blogiin saakka…

Koronavuosi sai ajattelemaan omaa elämääni hieman laajemmin. Mitä oikeasti haluan? Näin nelikymppisenä on vielä hyvää aikaa vaikka opiskella kokonaan uusi ammatti!  Jos odotan vielä kymmenen vuotta lisää, niin en voi tietää elämästäni silloin.. Miksi siirtää asiaa ja harmitella sitten myöhemmin, kun ei aikanaan uskaltanut? Ehkä tämä on jonkin sortin ikäkriisi?

Tein päätöksen kouluun menosta jo viime kesänä, kun podin kättäni 5 viikkoa sairauslomalla pyörätapaturman jälkeen. Silloin oli hyvää aikaa pysähtyä ja pohtia asioita. Olin katsellut jo aiemmin sisustamiseen liittyviä koulutuksia, mutta nyt ryhdyin toimeen ihan tosissani. Ilmoittauduin Sisustusakatemian sisustussuunnittelijakoulutukseen ja olen siitä lähtien ollut aivan innoissani asiasta! Tämä opiskelu alkaa maaliskuussa ja se syö aika tavalla vapaa-aikaani, mutta ihanalla tavalla. Seuraavan vuoden aikana minulle ei jää enää kovinkaan paljon näihin omiin DIY, blogi ja askarteluhommiin, vaan kanavoin tämän kaiken energian uuden opetteluun. Blogia tulen kirjoittamaan varmasti harvempaan tahtiin, mutta en haluaisi sitä pistää vuodeksi täysin jäihinkään.

Olen jo ladanut tietokoneelle koulussa tarvittavan suunnitteluohjelman ja alkanut harjoittelemaan sen käyttöä. Se on todella hauskaa, eikä tunnu lainkaan työltä. Voi kunpa voisi joskus tehdä sallaista työtä, jossa saisi käyttää luovuuttaan!

Onko joku muu opiskellut uuteen ammattiin yli nelikymppisenä?