Lipaston viilun liimaus ei ollutkaan niin vaikeaa, kuin kuvittelin. Etukäteen jo hikikarpalot helmeilivät otsallani, kun suorastaan pelkäsin tätä viilun kiinnitysvaihetta. Kävin ostamassa liimausta varten kaupasta purkillisen kontaktiliimaa, se maksoi alle 10 euroa.
Liima levitettiin lastalla ohueksi kerrokseksi sekä lipaston pöytälevyn pintaan että viiluun. Se on tärkeää, että liimaa tulee joka paikaan tasaisesti ja ilman kökköjä. Kontaktiliima haisee todella pahalta ja se tekee helposti kökköjä. Onneksi tässä työvaiheessa ei ollut kiirettä. Liima levitettiin kaikessa rauhassa ja se sai sitten vielä kuivahtaa kymmenisen minuttia.
Apukäsiä tarvittiin siinä, että viilulevyt asetettiin lipaston pintaan oikealle kohdalle. Se sujui ihan hiemosti! Näistä työvaiheista ei tullut kuvia, kun oli sen verran jännät paikat..
Viilut hierottiin paikalleen puisella pulikalla iiin, että sinne ei jäänyt ilmakuplia väliin ja se kiinnittyi tiukasti. Reunat kannatti hieraista erityisen hyvin.
Liimasin tätä viilutusta ennen viimeiset heiluvat jalat paikoilleen ja onneksi löysin tällä kertaa tarpeeksi isot puristimet.. Ensi viikolla onkin sitten hiihtoloma ja lipasto saa kuivua kaikessa rauhassa. Seuraava työvaihe on liiltavasti viilun reunojen leikkaaminen.
Täytyy tähän alkuun heti sanoa, että en ole itse muuttamassa, vaikka se tekisi kyllä hyvää muutaman vuoden välein. Muutaman vuoden välein pitäisi käydä kaappien kaikki tavarat läpi. Siis ihan kaikki.
Lapsuudenkotini pihaan ajoi muuttoauto viikko sitten. Muuttoa oli toki jo tehty vuosi jo tätä ennen, mutta suurin rypistys oli nyt. Sen jälkeen kaikilla osallistujilla olikin ihan tyhjiin puserrettu olo. Sekä henkisesti että fyysisesti. Itse olen melko helpottunut, koska omakotitalossa on aina ne omat huoltojuttunsa ja lumityönsä/jäinen piha. Voin nyt huokaista helpotuksesta, kun iäkkäiden vanhempieni aamulehti tulee jatkossa suoraan postiluukusta eteisen lattialle.
Tästä kaikesta johtuen tein itselleni tavoitteen tälle vuodelle. Aion käydä jokaisen kaapin ja lipaston läpi vuoden 2020 aikana. Tein listan niistä kaapeista ja lipastoista, että niitä voi sitten vetää yli sitä mukaan, kun ne on saatu koluttua. En halua tehdä sitä työtä seuraavan muuton yhteydessä. Oli se sitten muutto toiseen omakotitaloon, kerrostaloon tai vanhainkotiin. Ei ne tavarat sieltä kaapeista itsekään poistu. En halua suorittaa mitään kon maria, en todellakaan. Minulle riittää se, että heitän vaan turhat tavarat kiertoon tai kierrätykseen.
Oikein toivon ja odotan sitä, että nuoriso muuttaa pois kotoa ja saan lykätä heille matkaan mm. puolet astioistani.
Ensimmäinen etappi oli eteisen porraslipasto. Se on toimittanut virkaansa ensimmäisessä rivitalokämpässämme kukkapöytänä ja nyt tässä nykyisessä ensin kukkapöytänä olohuoneessa ja lopulta eteisessä laskutilana. Kaapeista löytyi ihan oikeasti niitä rivitalonaikuisia VHV-kasetteja. Jos kukaan enää nyt edes muistaa niitä. Ansa on viritetty, Seksiä, valheita ja videonauhaa, itsenauhotettuja musavideoita, Freddie Mercuryn muistokonsertti 90-luvulta… kuulostaako tutulta??
Tämän syövereistä löytyi jos jonkinmoista tarviketta..
Johtoja, CD-levyjä ja jopa meidän hieno videokamera. Se ostettiin silloin, kun odotin esikoistani. Näiltä minikaseteilta löytyy synnytysvideot ja vauvan ensimmäiset vaiheet taaperoikään asti. Niistä pitäisi kyllä tehdä joku kooste. Laitoin kameran akun latautumaan, jos sen voisi vaikka kytkeä tietokoneeseen? Sinne voisi ladata jonkun videoeditoriohjelman ja nämä kaikki voisi sitten editoida samaan pötköön. Mahtaakohan kukaan enää edes ostaa videokameraa? Kaikki kuvataan nykyään kännykällä. Löysin sieltä myös pokkarikameran, jolla ei enää nykypäivänä tee kyllä yhtään mitään.
Sain koko lipaston tyhjättyä ja tulos oli kaksi isoa pussillista jätettä. Ajattelin lopulta laittaa koko lipaston myyntiin, koska meiltä löytyy sen paikalle kyllä toinen. Meille on jotenkin kertynyt näitä lipastoja, toisesta päästä pitää jo alkaa niistä luopumaan..
