Joskus tuntuu, että parisuhde jää muun elämän jalkoihin. Saattaa mennä viikkoja, ettei sitä kunnolla pysähdy kuuntelemaan toista, saati tulisi itse kuulluksi. Puhutaan niitä näitä, hoidetaan yhteistä kotia ja lasta, käydään kaupassa ja ikkunaostoksilla, annetaan rutinoidut halit iltaisin ja oven suussa tai kotiin palatessa. Unohdetaan haaveilla, halata/pussata spontaanisti ja istua toisen viereen, kysyä, mitä ihan oikeasti […]

Miehelläni on säännöllinen kolmivuorotyö, joka tarkoittaa sitä, että perheellämme on yhteinen vapaaviikonloppu kerran viidessä viikossa. Se, että saisimme tuohon viikonloppuun vielä parisudeaikaakin, on useimmiten sula mahdottomuus. Tänä viikonloppuna kaikki on toisin, kiitos mahtavien vanhempieni, jotka välttämättä haluavat lapsenlapsensa yökylään. Koko viikonlopuksi. Olen saavuttanut pisteen, jossa en enää pohdi, että miten lapsi pärjää tai tuleeko aivankamalaikävä. […]

Ensi alkuun on ehkä hyvä pohjustaa, että mä en todellakaan ole viherpeukalo. Mä en saa suurta nautintoa tunkiessa käteni multaan, enkä mä nauti, kun piha on täynnä joka sortin kukkaa ja kasvia. Mä en myöskään saa mitään kiksejä siitä, että huhkin hiki hatussa ja selkä/polvet kipeinä puskien juurella nyhtämässä rikkaruohoja. Ei, saan siitä ainoastaan pahan […]

Jos minulta kysyttäisiin (ja koska ei kysytä, niin kerron ihan oma-aloitteisesti 😀 ), niin paras vuorokaudenaika on ehdottomasti myöhäisilta. Juuri tämä hetki, tässä ja nyt. Miksikö? Olen aina ollut aamuntorkku, illanvirkku. Ihan ekaluokasta lähtien muistan sen piinaavan tuskan, kun piti nousta ylös niin huuuurrjaaan aikaisin (olin kotihoidossa koulun alkuun, joten tosiaan sain yleensä nukkua niin […]

Jos nyt ruvetaan viilaamaan pilkkua, niin sain blogin aloittamiselle vihdoin sen tekosyyn. Itse asiasta tästä voisi syyttää Puutalobabyn Kristaliinaa ja hänen blogissaan heittämää haastetta. Ihan naurettavaa, aloittaa nyt blogi tämän takia! Mun piti kirjoittaa vaan lyhyesti muistojani kommenttikenttään, mutta muistot paisuivat paisumistaan. Ja jotenkin viimeinen päivämäärä kolahti niin kovaa, että se tuntui hyvältä alulta blogille. […]

Olen ensimmäisen kerran harkinnut blogin perustamista jo useampi vuosi sitten. Silloin se tuntui kuitenkin omituiselta ajatukselta, kuka haluaisi mun juttuja lukea? Mulla on sellainen mutu, että joskus aloitinkin blogin jonnekin, mutta se jäi parin kirjoituskerran jälkeen pölyttymään. En ollut tarpeeksi avoin jakamaan ajatuksiani. Miksi sitten nyt? Mikä on nyt niin erilaista, että uskallan ryhtyä tähän? […]