Joulutunnelmia

 

DSC_1597.JPG

Jouluaatonaaton iltana mun joulufiilikset eivät olleet kovin korkealla. Koti oli siivottu ja koristeltu, herkulliset jouluruuat odottivat kaapissa ja maahankin oli saatu hiukan lunta. Meidän taloudessa kävi kuitenkin se klassinen: odotukset olivat kovin korkealla ja aatonaaton iltana väsymys vei vallan. Iltamyöhällä menin nukkumaan silmät itkusta turpeina ja olin varma, että koko joulu on aivan pilalla.

Mutta ei se ollut. Aattoaamuna olo oli vielä kurja, mutta päivän mittaan joulufiilis pääsi nousemaan. Kuullessani Lumiukon ensisävelet tunnelma oli jo lämmin ja rauhaisa sisintä myöten.

DSC_1621.JPG

Mies oli töissä aattoillan ja joulupäivänäkin vielä pitkälle iltapäivään. Onnekseni mun vanhemmat tulivat meille viettämään joulua. Joukkoon saatiin myös pari muutakin sukulaista, joista toinen toimi erinomaisena joulupukkina. Lapsi oli pukista kovin onnellinen ja ilmoitti tälle heti kärkeen, että on ollut pukkia kova ikävä. Melkein oli silmät taas kyynelissä, kun toinen lauloi kirkkaalla äänellä Tuiki, tuiki tähtöstä

DSC_1650.JPG

Joulupäivän aamu valkeni kirkkaana. Etenkin siksi, että poitsu päätti vedellä sikeitä lähes puoli kymmeneen! Meillä oli mennyt mun vanhempien kanssa ilta hiukan pitkäksi, joten oli aika kiva ylläri, että saatiin sitten nukkua aamulla pidempään. Siinä aika pian heräämisen jälkeen ihailinkin sitten jouluaamun auringonnousua.

DSC_1655.JPG

Lounasaikaan taloon tuli taas vieraita ja lounaan jälkeen lähdimme viemään jouluterveisiä papalleni. Illansuussa suuntasimme vielä anopilleni, jossa oli taas pöytä katettuna koreasti. Mieskin ehätti jo töistä kotiin ja pääsi vihdoin joulupöytään. Illalla katoimme olkkariin herkkupöydän juustoineen ja hedelmineen. Glögi höyrysi mukissa ja oli rento olo. Menimme jälleen nukkumaan aivan liian myöhään, mutta eipä herätyskään ollut liian aikainen.

DSC_1666.JPG

Eilen aamupäivällä mun vanhemmat jatkoivat matkaansa ja me jäätiin vihdoin oman perheen kesken. Niin ihanaa kuin olikin, että tulivat, niin omaa rauhaa alkoi jo kaipaamaan. Iltapäivällä mies meni nukkumaan ennen yövuoroa ja me lähdettiin poitsun kanssa pulkkamäkeen. Ilma oli eilen aivan mahtava! Hankimme ihanan punaiset posket ja sulatimme varmasti ainakin muutaman suklaakonvehdin juostessamme mäkeä edes takaisin. Illalla olin aivan poikki, vaikka poitsulla oli kyllä vielä virtaa leikkiä uusilla pikku-Legoillaan. Mutta ah onnea, kun poitsu viimein nukahti, ja sain itse käpertyä viltin alle hörppimään glögiä ja syömään vähän lisää suklaata. Kissat hurisivat vieressä, ja talo oli niin ihanan hiljainen.

DSC_1672.JPG

Loppufiilis siis koko joulusta on aika lailla plussan puolella. Lapsi sai ihania lahjoja, vaikkakin vähän liikaa. Lumipeite ei olisi voinut tulla parempaan aikaan, ihmeteltiin kyllä aaton lumipyryä moneen kertaan, kun alun perin sitä lunta piti tulla vain vähän aamupäivällä. Mutta hyvä näin, talvi-ihminen tykkää! Oli ihanaa olla omassa kodissa joulu, eikä juosta ympäri maita ja mantuja kiireen tuntu kantapäissä. Jos vaan tuuri käy ja mies on ensi joulun vapailla, niin saatan ujosti ehdottaa, että olisimmekin aaton ihan vaan oman perheen kesken.

Kohta pian taidamme lähteä pojan kanssa hiukan tsekkailemaan, onko kaupunki vielä pystyssä lomien jäljiltä. Ja ehkä vahingossa käydä vähän alennusmyynneillä. Hups. Illalla saatan käydä hiukan omilla teilläni ja jättää perheen miehet keskenään. Oma aika tulee kyllä tarpeeseen pyhien jälkeen ja lapsi on varmaan vaan iloinen, kun saa vaihteeksi hengailla isinkin kanssa. Äsken menin nimittäin poitsun huoneeseen aikomuksenani mennä leikkimään tyypin kanssa, niin tämäpä ilmoitti haluavansa leikkiä yksin. Ilmeisesti poitsukin sai jo tarpeekseen äitin naamasta. 😀

Kommentit (6)
  1. Uuu, makee telkkari! 🙂

    Mulla on ihan perinteenä jouluaaton itkut, jotka purkaa joulustressin, ja tänä vuonna aiheena tais olla kiukuttelu avokille aikataulujen muuttumisesta. 😀

    1. Pieni kiukuttelu kyyneleineen on joskus paikallaan. 😀

      Eikös vaan ookin hieno telkka! En oo sitäkään ehtinyt sen kummemmin tässä esittelemään, kun tutustuminen on kesken, mutta on se aika mahtavaa, kun pääsee Netflixiinkin ilman Pleikkaria. 🙂 Ja kuva on aika bueno!

  2. Itelläkin oli kyllä jotenkin joulufiilis hukassa. :/ 

    1. Höh. 🙁 Jospa uusi vuosi menisi paremmilla fiiliksillä? 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *