Kuulumisia

Viime päivinä olen ollut jokseenkin voimaton keksimään mitään kirjoitettavaa. Ei sillä, että menisi jotenkin huonosti. Elämä vain on rullannut viimeisen viikon niin verkkaiseen tahtiin, ettei oikeastaan mitään kirjoitettavaa ole ollut. Nyt alkoi jo tulla jonkinlaisia vieroitusoireita, joten oli pakko tarttua läppäriin ja tulla tervehtimään.

Eipä mulla edelleenkään varsinaisesti mitään asiaa ole. Viimeisen viikon aikana olen keskittynyt lähinnä viettämään aikaa perheen kanssa ja käymään töissä. Kukin voi varmaan päätellä, kumpi noista on mieluisampi tekeminen, etenkin kun toisen kanssa ei ongelmiltakaan ole vältytty. Väkisinkin haaveilen elämänmuutoksesta, mutta tunnen loivaa epätoivoa ja -varmuutta siitä, että mihin suuntaan elämän pitäisi lähteä. Niinpä olen päättänyt vain katsella hissukseen, toisiko elämä vastauksen vai pitäisikö mun oikeasti alkaa tekemään töitä sen eteen, että jaksaisin arkisinkin nousta sängystä ilman sen suurempaa tuskaa tulevasta päivästä.

Viikonloppu onneksi häämöttää ja mieskin on suurimman osan kotosalla, joten saamme taas viettää perheaikaa. Olisi ehkä kiva nähdä kavereitakin, koska olen viime aikoina ollut aikamoinen erakko. Ja vaikka en jaksaisi ketään tavatakaan, niin onhan ne puhelimetkin keksitty. Toisaalta olisi ihanaa rentoutua kavereiden seurassa, mutta syystä ja toisesta viikonloput menee arkisesta aherruksesta palautumiseen ja taas uuteen rutistukseen valmistautumiseen.

Mutta ettei tämä menisi vain sekavaksi pohdinnaksi elämän tämänhetkisestä kulusta, niin esittelenpä teille uusimmat ihastuksen kohteeni. Mulla on ollut jo pitempään käynnissä tilauskielto; en siis anna itselleni lupaa tilata mitään nettikaupoista, ellei sitten ole kyseessä jokin aivan ehdottoman tärkeä asia, kuten uudet talvikengät rikkoutuneiden tilalle. Viime viikolla rikoin kuitenkin lupaukseni ja järkeilin, että tämähän on aivan ehdottoman tärkeää, koska olen kyseisistä esineistä haaveillut jo pitkään. Puhuin nimittäin viime viikolla haluavani lasipurkkeja keittiöön muutamille kuiva-aineille ja minulle vinkattiin, että H&M:n verkkokaupassa on yhdenlaisia purkkeja. Niinpä minä (ihan vahingossa, tietenkin) kävin tsekkaamassa kyseiset purnukat ja tykästyin.

Oho.

Lisäksi haaviin tarttui myös kakkutarjotin ihanilla perhoskuvioilla. Tuon kokoisesta olen haaveillut, koska muut tuntuvat kovin isoilta, jos tekee vaan sellaisen inhimillisen kokoisen kakun. Lisäksi pistin mukaan vielä parit suloiset lautasliinat kevättä varten. Ja kaiken tämän perustelin itselleni lähestyvällä syntymäpäivälläni; eikös itselleen olekin täysin korrektia ostaa synttärilahja?

Purkit pääsivät koristamaan keittiön tasoa. Sisällöksi laitoin riisiä, kaurahiutaleita, sokeria ja mysliä, niitä kun käytetään melko usein ja pakkaukset tuntuvat aina olevan tiellä muiden kuiva-aineiden joukossa. Nyt ne ovat nätissä rivissä tasolla ja helposti saatavissa.

Pojan, sekä tietenkin kissojen, mielestä hauskin osa oli tietenkin kaiken tämän purkaminen valtavasta pahvilaatikosta. Nauhat ja muovit sai pistää kiireellä jemmaan, etteivät ne joutuneet vääriin käsiin/kynsiin. Laatikolla kaikki leikkivät niin, että siitä tulikin entinen laatikko suurista suunnitelmista huolimatta. Pääasia, että hauskaa oli. Lapselle kuitenkin kaikista hauskin pakkausmateriaali oli jokin aivan muu. Pienestä ne tietää, eikä käy kieltäminen; kuplamuovi on vaan ihan parasta.

Rentouttavaa loppuviikkoa kaikille!