Lapseni omaelämänkerta

Aamumme alkoi ihanalla kainalohetkellä. Mies oli töissä, joten poitsu kömpi mun viereen joskus aamukuudelta. Kun herättiin, jäätiin hetkeksi siihen höpöttelemään. Tai no oikeastaan poitsu höpötti, ja minä keskityin kuuntelemaan ja pidättämään nauruani. Ihan sanasta sanaan en muista, mutta jotenkin näin se meni:

”Silloin, kun äiti ja isi oli naimisissa, minä olin äitin masussa. Sitten mä kömmin sieltä masusta suun kautta pois. Sitten me mentiin kotiin ja tehtiin uusi katto ja remonttia ja sitten me maalattiin isin kanssa seinää. Sitten menin mummolaan ja söin siellä aamupalaa. Sitten mä nukuin mummon kainalossa ja heräsin ja sitten syötiin iltapalaa. Ja sitten vietiin koira lenkille ja silitettiin sitä myös. Ja sitten me leikittiin mummon kanssa ja mummo rakensi mulle iiiiisooooon Lego-helikopterin. Ja sitten söin iltapalaa ja äiti tuli hakemaan mut kotiin. Sitten menin päiväkotiin, isi vei ja äiti haki. Päiväkodissa leikittiin ja syötiin ja juotiin ja leikittiin ja nukuttiin ja käytiin metsäretkellä. Sitten kotona leikin mun tulimies-Spiderman-lepakko-dinosaurus-robotilla ja se teki näin: pum-räts-katzauuuuu! Äiti teki ruokaa ja sitten syötiin aamupalaa. Sitten me nukuttiin ja syötiin ja mentiin ulos ja nukuttiin ja syötiin. Niin, silleen se meni. Nyt me voidaan äiti nousta jo ylös.”

Siinä ne lapseni elämän tärkeimmät hetket taisivat olla.

Ihanaa viikonloppua kaikille!