Osallistutaan yhdessä Nälkäpäivä-keräykseen!

Mä mietin aamulla kuumeisesti, että mistähän sitä tänään bloggaisi. Pää löi tyhjää, mitään järkevää aihetta en keksinyt. Sitten näin etusivulla toimituksen lilyläisille heittämän haasteen osallistua nälkäpäivä-keräykseen. Toimituksen mukaan oli haastanut Tirlittan, joka on tuttu Kaukaisimmalle rannalle-blogista. Sieltä löytyy sähköinen keräyslipas, johon voi käydä pottia kasvattamassa. Heti lähetettyäni tämän postauksen menen itsekin laittamaan lahjoituksen. Haastan myös jokaisen blogissani käyvän osallistumaan keräykseen! Se ei vie kauaa aikaasi ja voit osallistua haluamallasi summalla. Pienistä puroista kasvaa suuri virta jne. 🙂

kuvankaappaus_2013-9-5_kello_16.42.37.png

———————————————————————————————

Oma hyväntekeväisyys-historiani on monivaiheinen. Lapsena halusin aina osallistua joka ikiseen lipaskeräykseen pienten pennosteni kanssa. Murkkuikäisenä taas ajattelin, ettei minun panoksellani ole väliä tai sitten olin varma, ettei apu kuitenkaan mene perille. Kun ikää tuli lisää, auttamisenhalu taas kasvoi. Aloin taas osallistua keräyksiin ja pari kertaa olin itsekin lippaan kanssa kaupan kulmalla. Yhtenä kauniina päivänä minut pysäytettiin kadulla ja vielä tänäänkin toimin kuukausilahjoittana. Nykyään yritän panostaa paljon avun saamiseen lähelle. Olen esimerkiksi lahjoittanut vaatteita eteenpäin yhdistysten kautta sekä myös suoraan niitä tarvitseville perheille. Edelleen olen kuitenkin innolla mukana näissä lipaskeräyksissä, joista apu menee kauemmaksikin. Kaikki ihmiset ovat arvokkaita, riippumatta siitä, missä he asuvat tahi minkälaisiin oloihin ovat sattuneet syntymään.

Minkälainen hyväntekijä sinä olet? Oletko ollut konkreettisesti mukana hyväntekeväisyydessä vai hiljaisena lahjoittana taustalla? Vai oletko skeptinen kaikkien keräysten suhteen ja pidät niihin tiukkaa välimatkaa?

Puheenaiheet Uutiset ja yhteiskunta

Poika raidallisessa pyjamassa

poika_rdlse_tun_6105.jpg

kuva täältä

Kun poimin tämän kirjan joskus aikoinaan kirjakaupan alelaatikosta, sen takakansi sai minut kiinnostumaan liiaksi, jotta voisin sen kauppaan jättää. Takakannessa ei paljoa kirjan teemaa esitellä, eikä tarvitsekaan. Niinpä minäkään en kerro juonesta mitään. Mutta sen kerron, että en voinut laskea kirjaa käsistäni, ennen kuin sain sen luettua (no okei, meni siihen kaksi iltaa). Tuona aikana itkin, suutuin ja tunsin epätoivoa ja ahdistusta henkilöiden puolesta. Kirja kosketti minua ehkä enemmän kuin mikään muu kirja ennen sitä tai sen jälkeen. Suosittelen lämpimästi, jos haluat kirjan aiheuttavan suuria tunteita.

Kirja palasi mieleeni, kun telkkarista tuli eilen sen elokuvaversio. En ole vielä katsonut elokuvaa, siihen pitää ehkä varata rauhallinen ilta ja paljon nenäliinoja.

PS. En ole todellakaan mikään kirja-arvostelija, kuten tekstistä näkee.

Kulttuuri Kirjat Suosittelen