Talvityyli

Katsellessani eilen säätiedotusta tajuntaani iskeytyi aivan yhtäkkiä, että toppavaatteet olisi varmaan aika hyvä kaivella esille. Olemme tähän saakka pärjäilleet vallan hyvin vk-asu+fleece-yhdistelmällä pakkaskeleilläkin, mutta nyt ihanan valkeuden saapuessa päätin ottaa toppapuvun vihdoin käyttöön. Olin tänä vuonna tapojeni vastaisesti hiukan myöhässä toppavaatteiden etsimisen kanssa, yleensä kun olen hankkinut kaikki ulkovaatteet edellisen vuoden alennusmyynneistä. Tänä syksynä sitten huomasin hamstraavani jo seuraavan koon välikausivaatetta, vaikka talvivaatteet ovat täysin hankkimatta. Niinpä aloin melko hysteerisesti selailemaan internetin ihmeellisen maailman tarjontaa. Hyvin pian kävi selväksi, että kohtuuhintaista pukua on melko mahdotonta löytää uutena, joten siirryin suosiolla katselemaan käytettyjä. Muutaman huuto-hudin jälkeen törmäsin tähän ihanuuteen.

dsc_1291.jpg

Toppahaalari: Ticket To Heaven

Mulla ei ole aikaisempaa kokemusta Ticketin vaatteista (koska olen pihi), vaikka monet kyseisen merkin vaatteisiin ovatkin hurahtaneet. Mä en oikeastaan koskaan ole ollut kovin merkkitietoinen, vaan enemmän merkkaa vaatteen ulkonäkö ja tietenkin myös tekniset ominaisuudet. Lisäksi en vaan pysty millään heittämään yli satasta vaatteeseen, jota mahdollisesti käytetään vaan pari hassua kuukautta ja joka pahimmillaan menee rikki ja menettää sitä kautta jälleenmyyntiarvonsa. Nyt sain kuitenkin käytetyn, mutta hyväkuntoisen puvun hyvään hintaan ja kun väri oli noinkin ihana, en vaan voinut jättää väliin.

dsc_1286.jpg

”Äiti, äiti, mä kans kuvaan!”

Älyttömintä tässä värivalinnassa on se, että normaalisti mä inhoan oranssia. En omista yhtäkään oranssia vaatetta, enkä missään nimessä sisustaisi oranssilla. Mutta oon joutunut pyörtämään mielipiteeni oranssia kohtan pojan kohdalla; hälle kun tuo väri sopii erinomaisesti. Mä muistan, kuinka aikanaan karsastin äitiyspakkauksen oranssiraitaista potkupukua, kunnes joku kerta laitoin sen paremman puutteessa pojan päälle. Oh, se oli niiiin ihana. Siitä asti olen ostellut pojalle myös oransseja vaatteita, iloisesti sekaisin kaikkien muiden värien joukossa. Mun mielestä lapsen vaatteissa saa olla väriä ja poitsukin mielellään valitsee laatikosta ne värikkäimmät vaatteet. Tää haalarin oranssi on jo niin räikeä, että varmasti jonkun sietokyky ylittyy, mutta ihme ja kumma, mun ei. Mutta en mä siltikään itse siihen pukeutuisi. 😀 Hassua, miten jotkut värit on ihan ok tietyissä paikoissa, mutta toisaalla sitten ihan nounou.

dsc_1297.jpg

Karvalakki ja kypäräpipo: Kappahl, harmaa fleecepipo: Tinttu.com, Angry Birds -pipo: sen kun tietäis, tupsupipo: H&M

Toppapuvun oheen tarvitaan toki myös kasa asusteita. Jotkut saattaa hamstrata lapselle kaikkea mahdollista vaatetta kaapit täyteen, mutta mun hamstrausongelma keskittyy sitten taas aivan täysin asusteisiin. Mun järkytys oli aika suuri, kun tajusin, että minkälainen pipoarsenaali poitsulle on talvea varten (eikä ees puhuta kesähatuista). Mä en vaan millään voi ohittaa alekoreja, jotka tursuilee hatuista… Tässähän ei siis ole kaikki, mutta ehkä ne suosituimmat. Kappahlin pipot on vielä käyttämättömiä, mutta muut olivat jo viime talvena käytössä. Tinttu.comin hattu on saatu lahjaksi, mutta muut olen itse bongaillut alennuksista. Muistaakseni mikään löydöistäni ei ole maksanut 4€ enempää, joten eipä tää kovin vahingollinen harrastus ole. Vielä kun muistaisi käyttää kaikkia, eikä kävisi niin kuin viime talvena, jolloin puolet pipoista unohtui vaatehuoneen perukoille…

Mitä olette mieltä poitsun kirkuvanoranssista talvityylistä? Hitti vai huti? Entä onko siellä ruudun takana muita asustehöpsähtäneitä? Ja onko teillä muilla tapana ostaa ulkovaatteet alesta, käytettynä vai hintaan mihin tahansa just silloin, kun tarve on suurin? Oletteko merkkiuskollisia, vai kelpaako mikä vaan, kunhan ulkonäkö miellyttää?

Ps. Mallin mielestä kuvaussessio kävi kovin tylsäksi ja sen sijaan tyyppi käytti mua tunnelina. Lapsen silmin…

dsc_1295.jpg

Perhe Lasten tyyli

Ämpärillinen unelmia

Toimitus haastoi meidät kirjoittamaan kymmenen kohdan listan asioista, jotkaa aikoo tehdä elämänsä aikana. Autsh. Eka ajattelin, että no hei, helppo nakki! Sitten yritin kirjoittaa listaa, mutta se kuulostikin tyhmältä. Pyyhin koko listan ja totesin, että jääkööt tämä haaste muille.

Sitten meni muutama päivä, joiden aikana törmäsin useaan kertaan näihin ämpärilistoihin. Tuli fiilis, että onpa joillain hienoja unelmia, ja ääää, miksi toiset osaa kirjoittaa unelmistaan niin hienosti. Yritin keksiä lennokkaita ajatuksia, mutta jotenkin tulin aina umpikujaan, vaadin itseltäni liikaa. Koska loppupeleissä, mun unelmat on aika monen muunkin unelmia. Mä en haaveile matkustavani maailman ympäri tai keksiväni pyörää uudelleen. Olisi siistiä haaveilla laskuvarjohypyistä tms., mutta koska terveys, niin en voi. Mä haluaisin myös haaveilla kirjoittavani kirjan tai säveltäväni lauluja, mutta koska tunnen itseni niin hyvin, että tiedän niidenkin projektien jäävän kesken, niin parempi jättää nekin asiat listalta pois.

Nyt mä istuin alas, suljin silmät ja mietin hetken. Aina, kun ajatus tuli päähän, niin kirjoitin sen ylös. Tällainen siitä listasta tuli. Ei ainutlaatuinen, ei villi. Mutta kuitenkin mun näköinen.

***

1. Aion keksiä, mikä minusta tulee isona. Ja aion keksiä, miten saavutan sen.

2. Haluan asua jonkin aikaa ulkomailla. En pysyvästi, koska tulisi ikävä, mutta vaikkapa vuoden.

3. Haluan oppia hyväksi valokuvaajaksi.

4. Aion tehdä vapaaehtoistyötä.

5. Aion löytää harrastuksen, josta todella nautin ja johon en kyllästy.

6. Haluan pitää ystävät elämässäni. Hänet, jonka kanssa tavattiin ensimmäisellä luokalla peruskoulussa, ja jonka kanssa tuli tänä syksynä 20 vuotta ystävyyttä täyteen. Hänet, jonka kanssa tavattiin seitsemännellä luokalla, ja joka on mulle kuin varasisko. Hänet, jonka kanssa osuttiin yhteiseen solukämppään, ja kahden vuoden yhteiselon jälkeen jäätiin ystäviksi. Hänet, jonka kanssa taplasin saman opinahjon käytäviä kolme vuotta, ja joka todisti, kun sanoin miehelleni tahdon. Vaikka välillä menisi kauankin, ettei nähtäisi, niin silti tiedän, että nämä tyypit auttaisivat mua hädän hetkellä. (Sitä paitsi, ne tietää musta liikaa. Pakko pitää ne lähellä.)

7. Kyllä minä vielä sen yhden tietyn tatuoinninkin teetän.

8. En aio koskaan aliarvioida musiikin, laulun ja tanssin voimaa.

9. Haluan rakentaa uuden talon yhdessä mieheni kanssa. Ja aion asua siinä vielä vanhanakin ja olla mieheni kanssa yhtä höhlä kuin nytkin. Aion myös olla naapurikyylä ja puuttua jokaisen naapurin elämään. Muahaha.

10. Aion seistä lapseni rinnalla. Huolehtia hänestä ja antaa mahdollisimman hyvät eväät elämään. Yritän olla moittimatta itseäni, jos epäonnistun, koska tein kuitenkin parhaani. Yritän muistaa, että en voi vaikuttaa kaikkeen, että loppupeleissä lapseni tekee itse omat päätöksensä. Haluan olla hänen tukenaan, hyvässä ja pahassa. Haluan antaa hänelle neuvoja, mutta ymmärtää, mikäli niitä ei kuunnella. Haluan antaa hänen olla oma itsensä.

***

Suhteet Oma elämä Mieli