9+1 syytä vihata kevättä

1. Siitepöly – Jokainen allerginen tietää, mitä tarkoitan. Jokainen, joka on allerginen joka ikiselle siitepölylle, tietää vielä paremmin. Jokainen, joka ei löydä sopivaa allergialääkettä, todellakin tietää parhaiten. Ja auta armias, kun joku kevyesti niistää vieressä ja sanoo ”niin, kyllä mä tiedän”. No et muuten tiedä.

2. Häikäisee – Edellisvuoden aurinkolaseissa on naarmuja, koska oli pakko taas ostaa ne halpikset ja säilyttää niitä muun kaman seassa auton keskipaneelissa koko talvi.

3. Vaatteiden väheneminen – Nyh, ihan talvi peittävine toppavaatteineen on ohi. Hoikat ihmiset varautukoot löllyvien vatsamakkaroiden kauhisteluun.

4. Kevät-/kesävaatteet – Ensin ilahdut kaikista ihanista hepeneistä, joita kaupat on pullollaan. Sitten muistat ensin sovituskopin kauhut. Jos uskaltaudut sinne asti, muistat, miksi et aiempina vuosina ole ostanut ihania keväthepeneitä.

5. Koiranpaska – No need to say more.

6. Säävaihtelut – On se nyt p**kele, kun aamulla laitat toppatakin, koska on pakkasta. Iltapäivällä kärsit lämpöhalvauksesta, kun ei pelkässä hupparissakaan tarkene. Ja jos aamulla laitatkin sen ohuemman takin, niin siinähän sitten palelet aamupäivän ajan. Ja hankit soman kevätflunssan, koska se on kiva lisä sen allergian päälle. Parempi, kun kannat vaan kiltisti mukanasi vaatetuksen kaikkeen mahdolliseen säätilaan. Muista valittaa säästä joka tilanteessa.

7. Säävaihteluista johtuvat voivottelut – Lue kohta 6. uudestaan, eikä tämä enää vaadi selittelyä.

8. Kanssaihmisten keväthehkutukset – Koska olet maailman ainoa ihminen, joka vihaa kevättä. (No okei, on teitä ehkä kymmenen.)

9. Ihanat kukkaistutukset – Tämä on se vuosi, kun luet innolla kaikkien lehtien kaikki ihanat kukkavinkit ja loihdit kotiin ja pihamaalle mahtavan kevään tunnun… Or not.

+ Huono talvi – Pidempi kevät. Sisäisesti naurat jokaiselle talvenvihaajalle, kun iskee kunnon takatalvi. Muahahahha.

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Höpsöä

Tyttömäinen poika vs. poikamainen tyttö

Kaksi äitiä keskustelevat puistossa:

”Siis mieti, meidän Pirjo ois halunnut kaupasta traktori-paidan. Vitsi, mua nauratti. Mä sit lupasin, et joku toinen kerta. Mietin, et voisin yllättää sen synttäripäivänä.”

”Ihan hyvinhän tyttökin voi käyttää poikamaisempia vaatteita.”

”Niinpä, kyllähän se tykkää kaikista autoistakin ja on muutenkin sellanen villimpi luonteeltaan. Mitä nyt yks traktori-paita muutenkaan haittaa. Kyllähän siitä nyt näkee muutenkin, että se on tyttö, ei sitä tarvi millään täyspinkillä vaatevarastolla julistaa.”

”Joo, mä en kans ymmärrä tollasta väriluokittelua. Eiks jokanen saa pukeutua miten haluaa?”

”No tietenkin. Ehken mä pojalle nyt sentään mitään vaaleenpunasta laittas, mutta kyllähän muuten kaikki värit menee molemmille.”

”Ai kauheeta, mitä jos Seppo joskus pyytääkin pinkkiä vaatetta?! En kyllä osta, sehän kiusattais hengiltä! Saati, et leikkis vielä nukeillakin.”

”Joo, kyllä se on parempi, ettei anna turhia aiheita kiusaamiseen.”

————————————————————————————————————-

Yllä oleva keskustelu ei ole suora lainaus mistään oikeasta tilanteesta, vaan koottu useammasta samanlaisesta keskustelusta, joissa toistuu sama kaava; tytöt saavat olla poikamaisia, mutta pojat ei tyttömäisiä. Periaatteessa tuo keskustelu voisi olla tottakin tai ainakin lyhennelmä laajemmasta keskustelusta. Joka tapauksessa tämä valtava ristiriita häiritsee minua aivan tuhottomasti. Koska olen nykyään vielä poikalapsen äitikin, niin väkisinkin tulen miettineeksi, että mitä jos minun poikani haluaakin sen pinkin kukkapaidan. Miten minä selitän pienelle ihmiselle, että hän ei voi pitää ns. tyttöjen vaatteita, mutta naapurin Liisa saa pitää poikien vaatteita?

Omalle lapselleni olen ostanut vaatteita, jotka ovat selvästi poikamaisia, mutta tosi paljon myös vaatteita, jotka menevät molemmille. Kaupassa kävelen myös tyttöjen vaatteiden ohi ja nettikirppiksillä katson läpi kansiot, joiden vaatteet markkinoidaan otsikossa tytölle. Kukkakuosit olen jättänyt suosiolla ostamatta, mutta väreissä on tainnut olla jo kaikkea mahdollista. Vaikka en halua pukea lastani kokosiniseen, en kuitenkaan tahdo tehdä lapsestani sukupuoletonta. Sukupuoli on tärkeä osa identiteettiä ja lapseni saa vapaasti olla poika. Nykyään teemme vaateostoksia yhdessä lapsen kanssa ja hän saa itse vaikuttaa vaatteisiinsa.

Mutta ongelmakohtana näen kuitenkin sen, että tyttö saa haluta niitä traktori-paitoja, mutta entäs jos poika haluaakin My Little Pony-repun? Miksi tasa-arvo menee tässä kohtaa metsään? MIKSI?! Tää aihe saa joka kerta mut suuttumaan. Olen onnellinen, että oma poikani näyttää olevan ilmeisen kiinnostunut nk. poikien jutuista, mutta kun hän esim. halusi lainata kirjastosta prinsessa-kirjan, niin vielähän se oli tosi söpöä… Entäs sitten viiden vuoden päästä? Omasta mielestäni lapseni saa tykätä mistä tykkää, mutta ikävä kyllä yhteiskunta ei taida ajatella samalla tavalla.

Toki voin toivoa, että asenteet muuttuvat koko ajan parempaan suuntaan. Mutta usko siihen murenee joka kerta, kun lukee/näkee jotain sellaista, kuin tuossa aikaisemmassa linkissä.

Oletko itse joutunut tilanteeseen, jossa lasta kiusataan siksi, että hän tykkää toiselle sukupuolelle suunnatuista jutuista? Miten suhtauduit siihen tai miten suhtautuisit? Olenko ainoa, jota tämä nurinkurinen tilanne häiritsee?

Suhteet Oma elämä Syvällistä