Masuikävä
Lentoaskeleita-blogin Rosanna haastoi minut ohimennen fiilistelemään vanhoja raskauskuvia. O-ou, tässä kyllä liikutaan vaarallisilla vesillä. Saatoinhan joskus sanoa, ettei enää ikinä. Ja oonhan mä ihan puhtaasti edelleen sitä mieltä. Oonoonoon! Ihan varmasti.
Mutta siis apua, mikä vauvamahakuume. Jos nyt unohdetaan kaikki vaivat liitoskivuista närästykseen ja synnytyskauhut, niin että voikin olla sitä mahaa ikävä. Tuskinpa tulen (ainakaan näillä kilolukemilla, köh) koskaan esittelemään mahaani samalla tavalla kuin raskaana ollessani. Se oli ihana, ihana masu. Voi luoja.
Ensimmäinen kunnon masukuva jouluaatolta 2010 eli suurin piirtein raskausviikolta 27. Mulla on ehkä myös ikävä tota mekkoa. Snif. Kummasti joku tuossa silmäkulmassa kutittelee.
Ja jos siis unohdetaan, että yöllä ei saanut nukutuksi kunnolla. Ja että selkä kipuili ja masu supisteli. Niin siis oikeesti se masu oli vaan niin ihana.
Oiskohan raskausviikkoja aika tasan 30… (roskia silmässä)
…tässä taasen tasan 40. Hauskasti osui sama paita näihin kuviin. 🙂
Ja jos siis ei oteta huomioon, että tunsin itseni valaaksi, joka käveli kuin ankka ja että minuun sattui ja että vauvan potkut (lue: murjominen) ei enää tosiaankaan tuntuneet kivoilta ja että en nukkunut viimeisinä öinä oikeasti juuri yhtään ja että kymmenennen jokojokojoko-puhelun jälkeen teki mieli katkaista kaikki yhteydet ulkomaailmaan, niin…
Viikkoja tasan 42, käynnistykseen lähdössä.
…oli se masu silti aika ihana. :’)
Kiitos, Rosanna, kyyneleistä. 😉
