Torstain kauppareissulla minulle iski aivan hillitön himo leipoa. Koska aikaa oli rajallisesti, en voinut mihinkään suureelliseen ruveta. Lisäksi halusin leipoa jotain, johon poikakin voisi osallistua. Mikäpä siihen sitten paremmin sopisi kuin peruskaurakeksit! Seuraavana iltana oli tiedossa myös tyttöjen ilta, joten halusin kekseihin ehdottomasti suklaata. Karkkihyllyllä silmäni sitten osuivat Hopeatoffee-pussiin ja siitä se ajatus sitten lähti. Halusin kokeilla, miltä Hopeatoffee maistuisi kekseihin upotettuna.

Mmmmm…yksi kappale oli jo ehtinyt leipurin suuhun.

Viisaammat ehkä siellä ruudun toisella puolella nauravat kahvinsa näppäimistölle. Voin nimittäin kertoa, ettei mennyt aivan kuin elokuvissa. Oletettavimmin toffee olisi pitänyt olla pienempinä paloina ja itse keksitaikina jotain vähemmän leviävää tavaraa. Vai mitä päättelette tästä?

Nam, nam, palanutta Hopeatoffeeta!

Aina ei voi onnistua ja virheistä oppii. Kunhan pääsen yli tästä totaalisesta epäonnistumisesta, saatan tutkia asiaa lisää. Mä kerron teille, jos vielä joskus onnistun, kertokaa te mulle, jos en voi onnistua. 😉

Onnekseni mä osasin ennakoida tämän ja päätin tehdä myös niitä tuplasuklaakeksejä. (Näiden joukossa oli myös pari kappaletta keksejä, joissa oli sisällä vain yksi iiiiihaaan pieni Hopeatoffeen-pala. Ne kyseiset yksilöt [valkosuklaalla höystettynä] onnistuivat paremmin ja maistuivat aika hyviltä, joten ehkä toivo ei ole täysin kadonnut.) Tuplasuklaat olivatkin herkullisia, kuten aina (älkää antako ulkonäön pettää).

Mmmm…

Reseptiä en tähän sen kummemmin laita, ihan oli vaan Myllyn Parhaan-kaurahiutalepussin kyljestä, miinus rusinat, sokerin määrä oli puolitettu ja suklaat lisätty. Määrästä ei mitään hajua, maun mukaan sekin menee. 🙂 Itse en yleensä diggaile kekseistä enää seuraavana päivänä, enkä tyttöjen illassakaan maistanut ainuttakaan (muille teki kyllä kauppansa), mutta tuoreena maidon kanssa… Aijai. 🙂