Hei vaan, minä taidan olla terveysintoilija. Arkiaamuisin herään aikaisin, teen joogaharjoituksen, juon vihersmoothien ja kahvin ja pyöräilen töihin. En syö lihaa, ja vähän aikaa olen noudattanut ruokavaliota, johon ei kuulu vehnä tai valkoinen sokeri. Rakastan vihanneksia, marjoja, smoothieita, salaatteja, itsetehtyä raakasuklaata, pähkinöitä, ituja, siemeniä, kuivatuista hedelmistä ja siemenistä tehtyjä välipalapatukoita, tuoreita yrttejä ja hedelmiä. Ja kun sanon rakastan, niin se on mun kohdallani sellainen tunne, että suu vääntyy hymyyn ja sydämenseutu täyttyy lämpimästä kiitollisuuden tunteesta. <3

Rakastan myös liikkumista, endorfiinipöllyjä, työmatkapyöräilyä, joogaa, HIIT-treenejä, lenkkeilyä, kuntosalitreeniä, kotona jumpppaamista, pallopelejä ja frisbeen heittelyä kavereiden kanssa, melomista, soutamista, uimista, ryhmäliikuntoja, tanssimista – oikeastaan ei taida olla liikuntalajia, jota olisin kokeillut, enkä saisi siitä kiksejä.

Juon hyvin harvoin alkoholia ja jos juon, juon yleensä vain pari lasillista viiniä.

Juon paljon vettä.

Meditoin säännöllisesti.

Jos mulle olisi kymmenen vuotta sitten lueteltu nämä kaikki asiat, olisin pudistellut päätäni ja pyöritellyt silmiäni. Juu, ei taida olla mun juttu. Nytkin näiden asioiden listaaminen naurattaa, koska en koe ollenkaan sopivani mihinkään yleiseen kuvaan terveysintoilijoista, tuosta kummallisesta ihmisrodusta, josta yleensä puhuvat silmiään pyöritellen ne, jotka eivät innostu samoista jutuista. Mutta kyllä se niin on; minä innostun terveydestä ja terveestä olosta ja olen siis terveysintoilija. 😀

Miten tähän on sitten tultu? Vastaisin, että vähitellen ja vähän vahingossa. Kasvissyönnin valitsin teini-ikäisenä, kun eläinten huonot elinolot hirvittivät. Sen jälkeen syy muuttui ehkä enemmän ekologiseksi ja nykyään ajattelen ruokavalinnoissani eettisyyden lisäksi aika paljon sitä, mistä minulle tulee hyvä olo ja mikä puolestaan saa vatsani mutkalle ja elimistöni tulehdustilaan. Muutama vuosi sitten kärsin tulehduskierteestä antibioottikuurin seurauksena ja jouduin silloin säätämään ruokavalioni uudelleen. Silloisen ruokavalion myötä huomasin, että oloni koheni muutenkin huomattavasti, ja viime aikoina olen säätänyt ruokavaliotani vähän kokeilumielessä ja huomannut, että tällä hetkellä mulla on todella hyvä fiilis kehossani, kun syön niinkuin syön. En laske kaloreita ja ruokarytmini on vieläkin vähän niin ja näin. Syön paljon, kuuntelen kehoani ja herkuttelen välillä ihan överipaljon. Kun on sopinut itselleen selkeät rajat (ei valkoista sokeria, ei vehnäjauhoja, ei lihaa, ei juurikaan viljatuotteita ja rajatusti maitotuotteita, ei lisäaineita ja prosessoitua ruokaa) ja tietää, että niissä rajoissa syöminen tuo hyvän olon, ei edes tee mieli lipsua omista säännöistä.

Liikunnan suhteen olen kymmenessä vuodessa muuttunut sohvaperunaliikunnanvihaajasta ihmiseksi, joka liikkuu, koska nauttii liikkumisesta ja saa siitä mielettömästi energiaa ja iloa. Sekin on tapahtunut vähitellen. Ensin pyöräilin päivittäin yliopistolle, kävin joskus uimassa ja lenkkeilin itsekseni punaisena puuskuttaen muutaman kilometrin lenkkejä. Sitten uskaltauduin yliopistoliikunnan ryhmäliikuntoihin; ensin venyttelytunnille (jossa tunsin olevani tunnin kankein ja ankein tyyppi), sitten aerobic starttiin (kompuroimaan naama punaisena takariviin), sen jälkeen helpoille lihaskuntotunneille, ja parin vuoden jälkeen jo joogaan ja tanssikursseille. Muistan vielä kirkkaasti sen itsensä ylittämisen tunteen, mikä syntyi ihan vaan siitä, että uskaltauduin noille tunneille. Se tunne, millaista oli sanoa, että mä en ehdi, kun mulla on tanssitunti! (joka kerta korvissani soi Ultra Bran ”täytyy mennä tanssitunnille, ja minä jäin seisomaan lumeen”). Lukuisten itsensäylittämisten jälkeen olen tässä pisteessä; ihan tavallinen ryhmäliikunnoissa, kuntosalilla, joogatunneilla ja lenkkipolulla endorfiinihöyryjä saava ihminen. Vieläkin tunnen ylpeyttä itsestäni joka kerta, kun liikun – ihan sama, miten lujaa, hiljaa tai kömpelösti, mutta sentään liikun ja nautin siitä.

Aloin kirjoittaa tätä postausta oikeastaan siksi, että tahdoin oikaista joitain väärinkäsityksiä tuosta terveysintoilijoiksi kutsutusta ihmisrodusta. En ollenkaan löydä itseäni niistä puheista, joissa terveysintoilijoita oudoksutaan. Toki meitäkin on moneen lähtöön – en missään nimessä väitä, että tällaista yhtenäistä terveysintoilijoiden ryhmää olisi edes olemassa. Koen, että terveysintoilu omalla kohdallani tarkoittaa juuri innostumista kaikesta terveyteen liittyvästä – en ymmärrä, miksi tällaista intoilua paheksutaan kovaan ääneen nettifoorumeilla. Tässä omia vastauksiani joihinkin yleisiin väärinkäsityksiin:

Ei, en laske kaloreita, vaan syön paljon ja monipuolisesti.

Ei, kasvissyönti ei ole laihdutuskeino, vaan ennenkaikkea eettinen ja ekologinen valinta.

Ei, en ajattele, että kaikkien muidenkin pitäisi elää niinkuin minä.

Ei, en tuomitse, jos syöt lihaa tai jäätelöä.

Ei, en pidä syömistä ja liikkumista kovinkaan keskeisenä juttuna elämässä.

Ei, en stressaa syömisestä.

Ei, en aina jaksaisi nousta ylös sohvalta.

Ei, elämästäni ei puutu iloa ja sisältöä.

Ei, en ole tiukkapipoinen perfektionisti tai ylisuorittaja.

Vaan…

Uskon, että meillä jokaisella on ainutlaatuinen keho, joka vaatii erilaisia juttuja. Meillä on vatsassa erilainen happo- ja bakteeritasapaino ja jokaisella vähän erilainen aineenvaihdunta, joten oma ruokavalioni ei varmastikaan toimisi kaikille. Esimerkiksi avomieheni voi mättää litran jäätelöä ilman minkäänlaisia vatsavaivoja, kun taas minulla on sellaisesta seuraavat kolme päivää huono olo.

Nautin syömisestä ja nautin liikkumisesta. Olen löytänyt sellaisen suhteen kehooni, jossa minulla on hyvä olla. En vaadi samaa muilta, mutta mielelläni kerron omista kokemuksistani, jos joku innostuu kyselemään.

Toisinaan minullakin on päiviä, kun tahdon vain lojua sohvalla, mättää överimäärät rasvaista ruokaa ja raakasuklaata, katsoa tuntikausia Netflixiä ja eristäytyä muusta maailmasta. Mielestäni tämä kuuluu elämään ja on ihan tosi OK.

Tärkeintä mulle tällä hetkellä on elää omannäköistäni elämää täydellä sydämellä ja olla läsnä hetkessä. Tärkeimpiä juttuja mun elämässäni tällä hetkellä on rakkaus muihin ihmisiin, laulaminen, opettaminen, läheisyys, ystävyys ja olemassaolon ihmettely. Elän työni puolesta aika hektistä arkea ja pyrin parhaillaan löytämään läsnäolon ja rentoutumisen taitoa myös työntäyteisiin päiviini.

En murehdi, vaikka joskus innostuisinkin kiskomaan kaljaa, pizzaa ja karkkia kaksin käsin ja jämähtäisin sohvalle kuukausiksi. Jos näin käy, sille on varmaan sitten hyvä syy. Juuri nyt olen kuitenkin erittäin onnellinen omassa terveysintoilijamaailmassani.

Lopuksi tahdon vielä toivottaa kaikille silmienpyörittelijöille vähän ymmärrystä ja oikein rakkaudentäyteistä syksyä! Ei sodita siitä, kuka elää parhaiten, vaan eletään kaikki omannäköistä elämäämme muita kunnioittaen ja elämästä nautiskellen. Jookos?