Päivä 6.

Meidän pihasta kaadettiin viime helmikuussa neljä isoa koivua. Seuraavana päivänä katselin runkojen välissä pilkottava murskaantuneita pensaita ja katkenneita omenapuiden oksia ja mietin, että piha näyttää ihan sotatantereelta. Seuraavana päivänä alkoi Ukrainassa ihan oikea sota ja oma piha näyttikin hyvältä ja tuntui tosi tärkeältä.

Seuraavien viikkojen aikana mies raivasi ja sahasi, sahasi ja raivasi, välillä iltapimeällä lamppu otsalla , välillä pakkasta uhmaten monissa vaatekerroksissa. Ensin mietimme, että kaikki hyödynnetään, vaan muutaman  päivän oksasilppuamisen jälkeen luovutettiin ja risut kerättiin peräkärryyn ja vietiin kaatopaikalle, muistaakseni muutaman kerran.

Kun muualla pihassa alkoi lumi sulaa ja nurmikko vihertää, hakkuualue oli jään, lumen, sahanpurun ja klapien peitossa. Sahanpurut haravoitiin ja lapiointiin säkkeihin (n. 50 kpl ), taas kaatopaikalle ja sitten alkoi klapien pinous.

Nyt on kuulemma pulaa polttopuista, vaan ei meillä. Tähän päivään asti on takassa poltettu vain pulikoita (mikä niiden oikeaoppinen nimitys sitten onkaan ) ja klapipinot odottavat vuoroaan katoksessa, katoksen vieressä, majan alla ja majan vieressä.

Mukavahan tuo takkatuli on !