Päivä 6.

Meidän pihasta kaadettiin viime helmikuussa neljä isoa koivua. Seuraavana päivänä katselin runkojen välissä pilkottava murskaantuneita pensaita ja katkenneita omenapuiden oksia ja mietin, että piha näyttää ihan sotatantereelta. Seuraavana päivänä alkoi Ukrainassa ihan oikea sota ja oma piha näyttikin hyvältä ja tuntui tosi tärkeältä.

Seuraavien viikkojen aikana mies raivasi ja sahasi, sahasi ja raivasi, välillä iltapimeällä lamppu otsalla , välillä pakkasta uhmaten monissa vaatekerroksissa. Ensin mietimme, että kaikki hyödynnetään, vaan muutaman  päivän oksasilppuamisen jälkeen luovutettiin ja risut kerättiin peräkärryyn ja vietiin kaatopaikalle, muistaakseni muutaman kerran.

Kun muualla pihassa alkoi lumi sulaa ja nurmikko vihertää, hakkuualue oli jään, lumen, sahanpurun ja klapien peitossa. Sahanpurut haravoitiin ja lapiointiin säkkeihin (n. 50 kpl ), taas kaatopaikalle ja sitten alkoi klapien pinous.

Nyt on kuulemma pulaa polttopuista, vaan ei meillä. Tähän päivään asti on takassa poltettu vain pulikoita (mikä niiden oikeaoppinen nimitys sitten onkaan ) ja klapipinot odottavat vuoroaan katoksessa, katoksen vieressä, majan alla ja majan vieressä.

Mukavahan tuo takkatuli on !

koti oma-elama piha-ja-puutarha
Kommentit (1)
  1. Laiskana rikkaruohojen nyppijänä minä näen lehtipuiden (koivu ja leppä) purut loistavana kate materiaalina ryytimaille, vähempi rikkaruohoja ja lisää ravintoa maahan . Eli sahanpurut käytän ja risut haketan pikkusen järeämmällä hakkurilla silpuksi joka hakettaa ranteenvahvaakin jos raaskisin niin isoa puuta sinne tuupata.
    Jokos koivujen tilalle on suunnitteilla uutta silmän iloa ?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *