Tytär ja vävy teatterissa, joten Nyyti täällä.

Miten voi olla mahdollista, että en koskaan voita kisaa. En  edes silloin, kun minut määrätään juoksemaan yksin. 

Pakkohan tätä jännitysnäytelmää oli seurata.

Aikamoinen prosessi: ei missään nimessä mennä, ehkä mennään, tottakai mennään. Tietysti kaikki meidät  hyväksyvät, ei sittenkään, pari ei sitten hyväksykään.

No nyt ollaan sitten, ainakin melkein. Hyvä !