Meille perinteinen loppukesän pihakirppis tuli taas pidettyä. Vaikka siitä on jonkin verran vaivaa (kantaa tavaroita alakerrasta) ja ei sillä rikastumaan pääse (mutta ei kyllä ole kulujakaan), lopputulos on silti positiivinen.

Tavattiin ja kahviteltiin vanhojen tuttujen mutta myös uusien naapureiden kanssa. Aurinko paistoi koko päivän ja tulihan taas kerran siivottua varastoja ja päästiin jopa eroon eroon turhista kamoista.

Sanonta, että toisen romu on toisen aarre, piti myös tänään paikkansa.

Pieni poika kävi lauantaina, mutta palasi vielä sunnuntaina, koska oli tarkkaan miettinyt, että kukkopilli olisi tosi kiva saada. Toinen pienehkö kaveri löysi ensin repun, mutta vaihtoi sen lennossa valkoisiin helmiin kaulaansa. Lähistön rouva osti kaksi pehmolelua koiralle, koska toivoi saavansa lähiaikoina sellaisen. Naapuruston tuttu mies hankki vaimolleen rautalapion. Vanhempi rouvashenkilö tuli tyttärensä kanssa, ja pitkään kierrettyään osti lopulta narukerän (tytär totesi, että pitäisikö olla huolissaan😉). Joku halusi pari vanhaa kahvikuppia, joku rautakangen ja joku pöytäliinan. Ja kaikenlaista muuta hauskaa ja yllättävää. Niin, ja joulupiparkakkuja meille ei ei enää leivota. Muotit olivat tämän päivän hittituote !

Meillä oli viime kesänä suunnilleen samoihin aikoihin pihakirppis kuin tänään. Viime kesänä kävijöitä oli välillä ruuhkaksi asti, ja kauppa kävi kuin siimaa. Tänään on käynyt noin 10 ostajaa, ja nekin vähän vaan katselleet.

Päivän pelasti kuitenkin ehkä noin 6-vuotias poika, joka tuli kaupoille ihan yksin. Kysyi reippaasti neuvoa, kun ei ollut pitkään aikaan (😀) ollut tällaisella ”torilla”, että jos hän antaa tuosta Nalle Puh:sta sen euron, niin tuoko hän sen sitten kohta takaisin. Kun kerrottiin, että hän saa sen kaupan jälkeen ihan omaksi, kipaisi poika nopeasti kotiinsa hakemaan rahan. Oltiin molemmat tyytyväisiä, niin myyjä kuin Nalle Puh:in uusi omistaja.