Hohhoh! Missio AA eli aikaiset aamut epäonnistui lähes täydellisesti! Maanantaina heräsin kyllä 07:15 olemaan täydellinen tyttöystävä ja tekemään Tommille aamupalaa mukaan töihin. Sitten taisinkin mennä takaisin nukkumaan 😀 Miniunien jälkeen sain kuin sainkin revittyä itseni aamujoogaan klo.09:30. Tiistaina ja keskiviikkona sitten tulikin noustua 12 kieppeillä, hups.. Tänään torstaina nousin jälleen tyttöystäväilemään ja miniunien jälkeen selviydyin aamupilatekseen. Ehkä mun pitäisikin vaihtaa mun Dharana Yoga Centron 2krt/vko kortti viiteen kertaan..

Mitään kamalan kummaa ei siis ole oikeen tapahtunut (suurinosin omasta laiskuudesta johtuen). Tiistaina klo.12:20 heräsin känkkäränkkänä ja maailman vihaajana. Kahvikuppi ja aamupalakaan ei auttanut kuten tavallisesti. Olen lykännyt lenkkeilyn jatkamista hyvän tovin, vaikka tiedän, että olisi tärkeää saada myös aerobista liikuntaa kuntosalin kaveriksi, joten repäisin ja lähdin känkkäränkkä seuranani lenkille. Kumma kyllä kaveri tippui kyydistä aika nopsaa! Cimadevillan, eli Gíjonin korkeimman kohdan huipulla  irtosi päivän ensimmäinen hymykin. 

Eduardo Chillidanin veistos Praise of Horizon. Kavereiden kesken King Kong.

Cimadevilla on Gíjonin vanhin osa. Vanha kaupunki on rakennettu kukkulan ympärille ja kukkulan sisäänkin on rakennettu jonkin sortin bunkkereita. Vanhimmat alkuperäiset ovat roomalaisten jäljilta 1600-luvulta. 

Playa de Poniente. Vasemmalla voitte hahmottaa King Kongin. Eli tän saarakkeen päätyyn kävi matka ja samaa tietä kotiin! 

Ma-ke öristiin myös salilla. Ollaan nyt keskimäärin käyty neljä kertaa viikossa, tällä viikolla olisi tarkoitus viidesti. Onko se liikaa? Tommi on jotenki välipäiväkammoinen ja tahtoo jokaisen roposensa takaisin olemalla supertehokas. Mua hieman ehkä pohdituttaa, että pärjääkö sitä kahdella välipäivällä viikossa? Kärsiikö kehitys moisesta tahdista? Itse kun myös käyn kahdesti viikossa joogassa tai pilateksessakin. Ja eilenkin meidän ”välipäivän” aktiviteetti oli tämä:

Jep, kiivettiin sitten 17metriä ton donitsin oikealle puolelle.

Tässä meikä ahertaa vaikeamman seinän kimpussa. Vain hetkeä myöhemmin tuli varmistuksellekkin käyttöä.

Olen kokeillut elämäni aika pari kertaa seinäkiipeilyä aika matalilla seinillä. Tää oli ensimmäinen kerta for real. Ja kuinka siistiä olikaan! Ihan sairaan siistiä! En omaa minkään sortin kiipeilysanastoa, mutta sen teille kerron, että halusin jo luovuttaa kesken jossain 12 metrin kohdalla. Se huima korkeus, pienet otteet ja kun oli myös tehtävänä irroittaa köysi noista seinässä olevista ”klipseistä” (jos joku tietää mitkä ne suomeksi, tai edes englanniksi, ovat niin please share the information!) niin voin sanoo et meinas tulla liri pöksyyn! Mutta koska Tommi oli just ennen mua kiivennyt ylös asti, niin en voinut jäädä huonommaksikaan.. Mut voi vide sitä voittajafiilistä ja adrenaliinin määrää kun jalat oli taas maassa! Ehdottomasti tätä lisää!

Ja tottakai apinointiin boulderhuoneessa!

Vihdoinkin siis löydettiin itsemme Pabello de Deportes Mata-Joveen! Kun viime toukokuussa kävimme turisti-infossa kyselemässä sisäkiipeily mahdollisuuksista, neuvottiin meitä matkaamaan viereisiin pikkukaupunkeihin. Turisti-infon kaveri hetken myös googlaili ja kertoi, että Gíjonissa on myös yksi paikka, mutta hän ei tarkalleen osaa sanoa missä se on. Kaveri ympyröi meille kartasta kadun, jonka varrella sen pitäisi olla. Lähdettiin sitten melkein siltä seisomalta kyseiselle kadulle toteamaan, että siellä on vain kerrostaloja. Ja eilen kun vihdoin päästiin perille, huomasin että kadulta lähti pieni sivutie jonka varrella kiipeilykeskus oli. Ja silläkin pikkutiellä oli oma nimi, Calle Mata-Jove eli sama kuin kiipeilykeskuksella. 😀 Onneksi alan oppia pikkuhiljaa nauramaan näille sattumuksille, enkä enää edes odota minkään menevän täysin sulavasti. Sillä mitä väliä? Vähän sinne päin kuitenkin! Huomenna uusiks! Kyllä se mun kaverin setä sano että se täältä löytyy..

Olen yhden jos toisen asian myös oppinut Espanjasta ja espanjalaisista, ja niistä yksi on se että keskimäärin täällä ollaan mielestäni aika surkeita markkinoinnissa. Gijónin nettisivuilla kerrotaan, että vuoden 2014 kiipeilyn maailman mestaruuskisat tullaan käymään Gíjonissa. Kuitenkaan sivuilla ei kerrota missä ne fyysisesti kisataan yms. Nyt kun googlasin kyseistä paikkaa löysin paikalle kolme eri postiosoitetta.. Sama vika on aikalailla kaikilla yrityksillä. Kotisivuja ei raaskita laittaa pystyyn ja jos raaskitaan, niin niitä ei päivitellä, ja ovat muutenkin aika luontaansatyöntäviä pikselikasoja. Poikkeuksiakin tottakai löytyy, mutta tälläinen maku on jäänyt mun monttuun. Facebookkiin firmat laittaa sivuja kyllä pystyyn, usein nekin tulee perustettua henkilönä eikä yrityksenä 😀 Konkeettinen ulosmainonta ei myöskään ole tavallista, joskus jotkut kyltit tai logot ovissa tai lähettyvillä olisivat ihan kivoja!

Mutta jotta tää postaus ei olisi liian sporttinen näytän mitä tänä välipäivänä syötiin cheatmealina tunnetussa liharavintola Tierra Asturissa:

Siinä on muutama kilo lihaa.

¡Qué tenga un buen fin de semana! Hauskaa viikonloppua!