Itsensä kehumisen taito

Olen paras kaikessa! Olen aivan huippumegaluokan sosiaalinen ja tulen toimeen vaikka kuuromykän ADHD-potilaan kanssa. Osaan mitä vaan, tai mitä en osaa, opin varmasti silmänräpäyksessä. Teen töitä vaikka kellon ympäri joka ikinen kaunis kesäviikonloppu ja pysyn silti pirteänä aamusta iltaan. Olenhan paras kaikessa, mainitsinko jo?

Niin, on taas se aika vuodesta. Pitäisi löytää itselle kesätyö tai muuten ensi syksynä alkaa makaroonidietti. Mutta: vaikka pidän kirjoittamisesta ja saan suhteellisen pienellä vaivalla aikaan tekstiä, tuntuu silti jokaisen hakemuksen tekeminen aina yhtä vaikealta. Miten sitä voisikaan kehua itseään uskottavasti? Jokainen taatusti patalaiskakin työntekijä nimittäin tietysti kirjoittaa siihen hakemukseen olevansa ahkera (ja minä kun oikeasti olen!). Onhan kiva saada kehua itseään, mutta on se myös vaikeaa. Miten voisin ilmaista toisin olevani sosiaalinen ja ahkera? 

Vielä vaikeampaa kaikki kehuminen on, jos pääsee haastatteluun asti. Kasvokkain ei jää aikaa miettiä ja pyöritellä sanamuotoja. Mutta, toivon voivani kirjoittaa aiheesta jonkun haastattelutilanteen jälkeen. Kai minä nyt sentään haastatteluun pääsen, edes jonnekin vaihtoehto Ö:hön. Olenhan minä mestarillisen hyvä kirjoittaja, vakuuttava ja sopivasti persoonallinen. Vai olenko?

Se jää nähtäväksi…

Työ ja raha Työ

Joululomalaisen rönttöpäivä

Tänään on se päivä, jolloin rönttöillään! Aamulla yritin nousta jo puoli kymmeneltä, mutta lomasta riehaantuneena painuin vielä tunniksi takaisin sänkyyn loikoilemaan. Ajattelin aamulla siivoilla ja tehdä hyödyllisiä juttuja, mutta  lueskelinkin lehteä ja hörpin teetä.

Tukka pikasykeröllä, naama meikistä paljaana ja mukavat rönttövaatteet päällä suunnistin kirkaassa päivänvalossa Helsingin keskustan vilinään (mikä todistaa, etten paljon ajattele miltä näytän). Maleksin jonkun aikaa kirjaston hyllyjen välissä ja ihmettelin Tuomaanmarkkinoiden kojuja, kunnes koitti aika lähteä treenaamaan kaverin kanssa (se syy, miksi en vaivautunut itseäni kaunistamaan). Seurasi päivän ehkä ainoa aktiivinen hetki, kun harjoittelin kaverin opastuksella uutta saliohjelmaa, joka sisältää monia aivan uusia ja ihmeellisiä liikkeitä.

Yhtä rönttöisenä ja raajat rasituksesta täristen mentiin vielä Thaibuffeeseen mässyttämään ja siitä sitten kotiinpäin. Ajattelin, että salilta saadun energian voimilla imuroisin. Haha! Kuka nyt rönttöpäivänä imuroisi? Ylivoimaisen vaikeaa! 

Rentoa joulunodotusta, minä täällä otan kaiken ilon irti joululomastani, kuten huomata saattaa.piparit_002_800x376.jpg

Hyvinvointi Mieli