Asenneko ratkaisee?

Onpas jotenkin ollut kiirettä, tai ainakaan ei ole ollut oikein aikaa kirjoittaa. Yksi hyvä aihe jo muhinoi mielessä, siitä tulee sitten myöhemmin lisää tekstiä. Ilmassa on paljon suuriakin ilonaiheita, mutta en ole tietystikään lakannut nauttimasta pienemmistäkään iloista.

Tänään Helsingin Sanomissa esiteltiinkin tutkimusta, jonka mukaan positiivisesta ajattelevat ihmiset elävät pidempään. Opintojen kanssa on tullut viimeaikoina oltua turhankin negatiivisella asenteeella. Seitsemästä ohjeesta harjoitella mieli myönteisemmäksi päätin siis tarttua kahteen: 

Vaihda näkökulmaa: Asenne vaikuttaa. Kun ajattelen esseiden kirjoittamista inhottavana, niin onhan se myös sitä. Jos ajattelen opiskelua enemmän oivaltamisena ja itsensä kehittämisenä, voi opiskelustakin tulla mukavampaa.

Älä vatvo epäonnistumisiasi: Negatiiviset ennakko-oletukset muuttuvat helposti itseään toteuttaviksi ennusteiksi. Siispä en saa etukäteen pelätä tekeväni huonoa. Parempi olisi uskoa itseensä ja omiin kykyihinsä, mutta myös antaa itselleen mahdollisuus mokata.

Voisitko sinäkin joskus ajatella toisin? Joskus huomaa olevansa aivan turhaan aivan liian negatiivinen. Esimerkiksi tänä aamuna olin aivan varma, että olen liian väsynyt keskittymään mihinkään koko päivänä, mutta kappas vaan, päivän tuloksena onkin yksi valmiiksi saatettu ja yksi oikoluettu essee! (silti pakko mainita, että suurin kiitos kuulunee päivän kahviannokselle)

 

Hyvinvointi Mieli Opiskelu

Metromatkailun sattumuksia

Tämä juttu menee kyllä omaan kategoriaansa kohtaan ”päivän yllättävimmät naurut”. 

Metroon yleensä melkein voi luottaa, toisin kuin erääseen toiseen raiteella kulkevaan kulkuneuvoon. Tänään kuitenkin metrokin alkoi reistailla siinä puoli kahdeksan aikaan ja jumitimme väylällä kohti Itä-Helsinkiä milloin missäkin kohtaa aina viitisen minuuttia kerrallaan.

Samassa vaunussa oli sitten lievästi humalainen kahden naisen ja miehen nuorehko seurue, jolla iski paniikki päälle, koska ”viinakauppa menee kohta kiinni”. Seurue soitteli kiihkeitä puheluita tutuilleen, jotta nämä hakisivat jostain juotavaa, koska he ovat jumissa metrossa, eikä raiteillekaan voi hypätä. Yksi näistä alkoi myös tupakoida, koska kuulemma ”vitutti niin paljon”. Toinen kehotti häntä puhaltelemaan kohti lattiaa, etteivät kanssamatkustajat kärsisi niin paljon. Jottei show, jota koko vaunu sivusilmällä seurasi, pääsisi vielä loppumaan, alkoi toinen naisista tanssia metrokäytävän tangolla. Kun kuljettaja sitten kuulutti kiittävänsä kaikkia matkustajia kärsivällisestä odottamisesta, en voinut enää muuta kuin alkaa nauramaan.

Kyseinen seurue ei muuten ollut ainoa, joka panikoi Alkon ehtivän mennä kiinni. Myös vieressäni istunut vanhempi mieshenkilö kirosi asiaa puhelimeen. Itse mietin, ettei onneksi tarvi samoista asioista murehtia. Nykyään kun en  Salkkareita sattumuksineenkaan enää katso, muuten olisin voinut olla huolissani niiden missaamisesta. Riittää tätä toimintaa ihan omassakin elämässä.

Helsingin monimutkainen metrokartta (www.hsl.fi)metro_435.png

Puheenaiheet Höpsöä