Alkuviikko pisti hymyn huulille

Ah, mikä ihana fiilis onkaan palata takaisin kotiin yli viikon jatkuneesta evakosta. Ihan kuin olisi muuttanut uudestaan. Alettiinkin Inkan kanssa suunnitella kaikkia uusia sisustuselementtejä. Ollaan myös melko varmoja siitä, että seinät eivät ole ihan samaa väriä kuin alkuperäiset. Se ei kuitenkaan meidän silmään ole huono juttu, päin vastoin. Enemmän tästä meidän kämpän kaaos-syksystä tulossa ihan omana juttuna, kun vain saan energiaa kirjoittaa tuosta. On nimittäin sen verran uuvuttavasta kokemuksesta kyse, että siitä kirjoittaminenkin vaatii omat energiansa.

 

20190109_111821249_iOS.jpg

Harvoin ehdin arjessa juostessa ihastella ympärilleni. Yleensä se on vain bussista toiseen juoksemista, välillä hypätään metroon ja joskus juostaan ratikan perässä. Autossa istuessa nenä on monesti kiinni kännykässä ja julkisilla liikkuessa katoan omaan kuplaan, enkä näe mitään silmillä. Nyt olen kuitenkin useampaan otteeseen pysähtynyt ihastelemaan luonnon kauneutta. Yhden kuvankin päädyin ottamaan kodin takapihalta. Pitäisi yrittää muistaa myös arjessa välillä hengähtää ja katsoa ympärille. Miksi sitä aina on niin muka kiire, ettei ehdi ihastelemaan lumisia puunoksia edes hetkeksi?

 

20190114_160347275_iOS.jpg

Eilen nähtiin meidän ihanan Viisikon kanssa pitkästä aikaa. Leipuri-kondiittori opinnoista käteen ei ehkä jäänyt työpaikkaa alalle, mutta viisi ihan huippua tyyppiä. Ollaankin melkein ihmeellä saatu sovittua tapaamisia. Vaikka tavataan harvoin, niin se ei meitä haittaa!

Ruoka yhdistää meitä ja tavattiinkin jo toisen kerran sushien merkeissä. Tällä kertaa pistettiin Forumin Fuku-sushibuffet testiin. Vahva suositus, ensimmäisen kerran vuosia sitten, kun Fukussa kävin jäi todella huono kokemus. Nyt kuitenkin monet olivat tätä kehuneet, eivätkä turhasta.

Meillä juttua kyllä riitti, puhuttiin aiheista ihan laidasta laitaan, niin asten sukupuolineutraalisuudesta kuin omasta julkkistietämyksestä. Ilmoille taidettiin heittääkin että minä tiedän enemmän julkkisten jutuista kun maailman tapahtumista. Tottahan se on, en esim tiennyt BR:n menneen konkkaan! Tieto tuli jotenkin aivan puskista ja tuntuu hassulta että niinkin kansainvälinen ja isolta tuntuva yritys kaatuu. Keskustelut on aina ihan parhaita tuolla porukalla, sillä ollaan kaikki todella erilaisia. Moneen asiaan saakin erilaisia näkökulmia, mutta kuitenkin ilman toista tuomiten.

Tästä tulikin mieleen, että kannattaa ehdottomasti Netflixistä napata American Crime Story -sarja. Ensimmäinen kausi koluttiin läpi viime kesänä/keväänä ja nyt aloitettiin poikaystävän kanssa katsomaan tuota toista kautta. Gianni Versacen tapaus on ainakin meille ennestään tuntematon tapaus toisin kuin ensimmäisen kauden O.J. Simpson, mutta tähän olen melkein enemmän koukussa. Tekisikin mieli katsoa jo seuraava jakso, mutta sovittiin että katsotaan jaksot yhdessä. Tyydynkin siis seuraavaan Love Island Australia -jaksoon. BEST!

Tänään kävin postista hakemassa kauan odotetun paketin. Paketti on meidän joululahja meidän ihanalle Aurum-joukkueelle. Tytöt on pidetty pimennossa, mutta tänään päästiin sitten antamaan vähän vihiä paketista. Vitsit sitä innon ja arvailujen määrää! En malta odottaa että päästään näyttämään paketin sisältö tytöille ja muutenkin kertomaan siitä enemmän.

Voisinkin sanoa, että vaikka hävitinkin myllykortin päivän bussimatkoilla, niin kaiken kaikkiaan tänään oli hyvä päivä. Oikeastaan todella hyvä päivä. Vielä kerran, onpa ihana palata kotiin <3 Toivottavasti teillä on myös lähtenyt viikko rullaamaan yhtä hyvillä mielillä!

 

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Ajattelin tänään

Vuoden ensimmäisen viikon restart

20190109_145108518_iOS.jpg

20190109_150642257_iOS.jpg

Mulla viiletti vuoden ensimmäinen viikko niin sulavasti ohitse, että päätin aloittaa tämän maagisen vuoden 2019 tällä viikolla. Vuoden tavoitteetkin sain aseteltua maanantaina, joten siitä oli hyvä lähteä liikkeelle. Mä oon kyllä just sellainen, että tarvitsen niitä tavoitteita. Muuten tuntuu että elämä on vain sellaisessa harmassa kulkemista.

Viikko lähti käyntiin niinkin mukavissa tunnelmissa, kuin lääkäri käynnillä. Olin sunnuntaina ihan omaa kömpelyyttä satuttanut vasemman käden pikkurillin ja vahvasti leijaili murtumaepäilyä ilmassa. Soitin siis aamulla työnantajalle ja selvittelin lääkäriin pääsyä. Pieni ahdistuksen hippunen nousi kurkkuun. En ole mikään sairaaloiden fani ja sinne meneminen on aina todella iso kynnys minulle. Vielä vähemmän pidän soittamisesta, joten maanantai oli todella iso päivä minulle.

Meillä toimii Munkkivuoren Pihlajalinna työterveystoimipisteenä ja tämä oli toinen käyntini siellä. Ei voi kuin vain kehua, molempina kertoina palvelu on ollut parasta mitä olen saanut sekä kaikki on hoitunut vaivattomasta ja nopeasti. Iso plussa siis!

Mitä sormeen tulee, niin onneksi ei ollut murtumaa. Jos nyt oikein muistan niin nivelkapseli oli irronnut. Kuulemma kivulias mutta pitäisi parantua itsestään. Mikä siinä on kun menee aina aivan ohitse ne lääkäreiden diagnoosit? Minulla ainakin menee aivan huti.

Tiistaina meillä alkoi kotona kunnon härdelli. En tiedä onko täällä tullut esille, mutta meillä julkisivuremontti menossa. Noh, se ei tietenkään ole mennyt suunnitellusti ja pitkää päätyseinää koristaa 12 reikää, jotka tosin on nyt paikattuina. Joten tiistaina alkoi niiden maalaaminen ja minä lähdinkin poikaystävän luokse evakkoon. Tuo julkisivuremontti on ihan oma tarinansa, joten siitä tulen kirjoittelemaan, kun vain energiaa riittää. Surkuhupaisa kertomus tiedossa.

Eilen vietettiin pitkästä aikaa Inkan kanssa yhdessä vapaapäivää. Tai oikeastaan Inkalla oli nettiluento, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Istuskeltiin siis Inkan huoneessa omani sekä olohuoneen ollessa poissa käytöstä ja naurettiin mitä hulluimmille jutuille. Oltiin myös sovittu että mennään monen vuoden tauon jälkeen käymään Kakkugalleriassa kakkubuffetissa. Tehtiin siis sitä varten toimintasuunnitelma, jotta pystyttäisiin syömään mahdollisimman paljon. Vaikka taidettiin melkein kaikkea maistaa, ei niitä klassikoita noin vain teilata sivuun. Sitruuna-marenkipiirakka pitää edelleenkin vahvaa ykkössijaa ja minun kohdallani myös porkkanakakku siinä rinnalla.

Loppuviikko on luonnollisesti jo ohjelmaa täynnä. Miten tässä aina päätyykin saamaan kalenterin aivan täyteen? Tänään jatkuu psyykkisen valmentamisen koulutusjakso osalla kolme. Aiheena keskittyminen, joka tulee ihan omallekin kohdalle tarpeen. Illalla olisi vielä tarkoitus käydä Niken tauluja katselemassa Roasbergissä. Jos missasit aikaisemman kirjoituksen Niken edellisestä näyttelystä, kannattaa se käydä lukemassa täältä. Ja tietenkin maalaukset Roasbergista tsekkaamassa!

Töiden lisäksi olisi kahdet synttärit loppuviikosta tiedossa. Hyvä juttu on kuitenkin se, että olen saanut vihdoin ja viimein to do-listaa lyhennettyä huimasti. Siitä high fivet itselleni ehdottomasti!

Toivottavasti teillä on vuosi lähtenyt rullaamaan mitä parhaiten!

P.S. Olenko minä ainoa, vai ovatko muutkin sitä mieltä että yleisesti ottaen tämän vuoden tunnelmat alusta alkaen ovat paljon positiivisemmat kuin vuoden 2018? Jotenkin tuntuu, että kaikki ovat niin toivoa täynnä ja jo ensimmäisistä päivistä lähtien ollaan hehkutettu sitä kuinka tämä on se vuosi.

 

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Suosittelen