Raaka totuus

Niinä päivinä, kun ei jaksa tehdä ruokaa, voi joskus oikaista paremman kautta. Parasta on hakea Hankosta kaksi eri annosta ja jakaa ne hyvässä seurassa. Tiedän, että sushipostaus ei ole mikään järin omaperäinen juttu, mutta antaa mennä, sushi sen ansaitkoon.

Sushi saattaa olla parasta, mitä ihminen voi sisäänsä ahtaa. Se ei ole helppo ruoka, ei millään tasolla, mutta voi pojat, tekeekö mikään muu syljeneritykselle sitä, mitä hyvä sushi tekee? En tiedä ainakaan.

Turussa sushia ei monesta paikasta saa. Olen päätynyt suosimaan Hankoa, sillä se on pisimpään auki ja siellä on paras soija. Okei, ketjupaikkahan se on, mutta ei minusta kovin kolkko tai ankea sellainen.

Matkoilla pyrin aina etsimään kaupungista jonkun hyvän sushipaikan (jonne usein palaankin). Eräs ystäväni oli sitä mieltä, että haluni on älytön, sillä sushia nyt saa Suomestakin. No, siinä hän on kyllä oikeassa, mutta maailmalla olen kyllä kokenut melkoisia onnenhetkiä sushiloota tai -lautanen edessäni.

Esimerkiksi kesällä Portossa Portugalissa osuimme seurueeni kanssa vahingossa erääseen sushipaikkaan, jossa koin melkoisen mättöelämyksen. Kiinalaisen perheen ylläpitämä paikka oli sisustukseltaan trendihakuinen kahvila ja ainoa kasvissushi oli mansikkatäytteinen makirulla. Varsinaisen euforisen sushiähkyn tuottivat kielimuurin takia valtavaksi paisunut tilaus ja friteeratut makirullat. Jostain syystä palasimme paikkaan kuitenkin vielä useamman kerran…

Myös Tukholma on sushisuun unelmakaupunki. Vakipaikkani on Yonago Karlavägenillä Stadionin metroaseman lähellä. Siellä taisin myös viimeistään saada suuren sushiherätykseni joskus vuosia sitten. Samalla reissulla kävimme kaksi kertaa Yonagossa syömässä – ja otimme vielä laivaan mukaan eväsboksit. Tilanne on toistunut kerran jos toisenkin.