Koukussa keramiikkaan

Lasinalunen4.jpgTänä syksynä aloitin uuden harrastuksen ja se on harvinaista herkkua se. En oikein ymmärrä ihmisiä, joilla ei ole harrastuksia. Minulla niitä tuntuu olevan melkein liikaakin. Innostun niin helposti uusista jutuista, ja kyllästyn harvoin, jos harrastukset osoittautuvat kivoiksi. Ja aika usein niin käy.

Aikaisemmin harrastusten määrä on pysynyt suht hyvin kurissa, sillä en ole antanut itselleni lupaa muihin kuin liikunnallisiin harrastuksiin. Enkä oikeastaan voi sietää muita liikuntamuotoja kuin tanssia ja joogaa, joten sikäli lajien määrä on rajautunut sopivan pieneksi.

Ai miksi pelkkää liikuntaa? No, kun istuu kaikki päivät pitkät koneella, niin edes illalla olisi kiva olla liikkeessä. 

Olen myös yrittänyt takoa päähäni, että kotona voi ihan yhtä hyvin harrastaa maalausta, piirtämistä ja valokuvausta, eihän sitä varten tarvitse mihinkään kalliille kurssille ilmoittautua.

Voi, miten väärässä olinkaan.

Lasinalunen8.jpg

Olen nyt parin kuukauden ajan käynyt kerran viikossa Nuorisoasiainkeskuksen järjestämässä keramiikkakerhossa ja olen aivan haltioitunut. Hektisen työpäivän jälkeen on vähintään yhtä terapeuttista työntää kädet saveen kuin ojennella nilkkojaan balettitunnilla.

Ihan kuin olisi taas koulussa kuvistunnilla, mutta ilman suorituspaineita, turhauttavia tehtävänantoja ja tiukkaa arviointia. Kerhossa saa tehdä ihan mitä haluaa ja apuna on kaksi taitavaa ohjaajaa. Minimaalisella materiaalimaksulla saa värkkäillä koko syksyn ajan, niin paljon kuin sielu sietää.

En todellakaan tiennyt, että tällaisia kerhoja järjestetään aikuisillekin. Kiitos vinkkauksesta Barbamama!

Lasinalunen1.jpg

Lasinalunen7.jpg

Onpa ollut ihanan virkistävää opetella jotain aivan uutta. Saven kanssa tällainen täydellisyyden tavoittelijakin joutuu nöyrtymään – lopputulos on aina jotain ihan muuta kuin oli ajatellut.

Lähdin liikkeelle tällaisista simppeleistä kuusikulmaisista lasinalusista, jotka toimivat myös kynttilän- ja pannunalusena. Idea on pöllitty suoraan Kaakelitehtaan laatoista, mutta toteutus on alusta asti omasta takaa. Tulipahan muisteltua matematiikkaakin, kun viivottimella yritin luonnostella näitä paperille.

Saven kanssa puuhailu on opettanut myös kärsivällisyyttä. Menee monta viikkoa ennen kuin tulee valmista, sillä saven pitää kuivua välillä ja käydä vähintään kaksi kertaa uunissa, jos haluaa pintaan lasitteen.

Lasinalunen3.jpgSain huijattua itseni kerhoon, kun ajattelin, että kyllä nyt yhden syksyn ajan voi jättää tanssimisen vähemmälle. No eihän tässä muutamassa kuukaudessa ole ehtinyt päästä edes kunnolla vauhtiin. Minulla on ainakin tuhat ideaa toteuttamatta, joten aion ehdottomasti jatkaa keväällä.

Sitä paitsi nyt pitää ottaa ilo irti vielä kun voi. Kerhoon ei pääse enää yli 29-vuotiaana.

No, ehtiihän sitä tanssia vähän vanhempanakin.

Lasinalunen6.jpg

Kommentit (7)
  1. Jee! Miulta löytyy samanlaisia kynttilänalustoja, ei vaan yhtään noin symmetrisiä.. Käytkö siis Stoalla vai missä? 

    1. Ai säkin teit niitä! Heh kuulinkin, että ne ovat olleet siellä suosittuja. Ja juuri Stoalla käyn maanantaisin 🙂

      1. Mie käyn siellä tiistaisin tekemässä kaikenlaista, mutta keramiikka on kyllä niin ihanaa että vois harkita ihan pelkkää keramiikkakurssia. :–) kivaa että sait harrastuksen!

        1. Tai siis kivaa että sait vielä yhden harrastuksen muiden joukkoon :—–D 

          1. Hah, no niin on! Ja itseasiassa mekin voitaisiin tehdä ilmeisesti mitä tahansa, mutta jotenkin ollaan uppouduttu nyt vaan keramiikkaan. Viimeistään keväällä täytyy kokeilla myös niitä lasitöitä 🙂

  2. Tuuli - Looking for Clementines
    30.10.2015, 14:27

    Oooh, miten kivoja keramiikkajuttuja olet tehnyt! Ja siis mitä, mikä on tuo paikka jossa saa noin halvalla tehdä?? Mulla olisi vielä pari vuotta armonaikaa, jos ikäraja kerran on 29! 😀

    Minä olen nyt vuoden yrittänyt epätoivoisesti harrastaa kaiken kiireen keskellä akvarellimaalausta. Menin työväenopiston kurssille, ja olen kyllä tykännyt siitä. Aina en tunnille pääse työjuttujen takia, mutta on kyllä parempi, että on joku tietty aika ja paikka harrastukselle. Yhtä hyvin voisin maalailla kotona, mutta välineiden esiin kaivaminen kotona on jäänyt varmaan kahteen kertaan.

    Vaikka koulussa kuviksesta tykkäsinkin, sain jonkinlaiset traumat savitöistä, koska ne eivät onnistuneet ollenkaan. Olisi hyvä päästä purkamaan traumoja juuri tuollaiselle matalan kynnyksen kurssille! Olenhan päässyt jo (osittain) yli liikuntatraumoistanikin ja nykyään ajattelen itseäni liikkuvana ihmisenä. 🙂

    1. Kiitos Tuuli! Kurssit ovat Itäkeskuksen Stoassa. Tässä linkki, mistä näitä voi hakea. Uudet kurssit alkavat tammikuussa. Suosittelen todella kokeilemaan, jos yhtään kiinnostaa. On suorastaan tuhlausta, että meitä on kurssilla joku neljä tyyppiä tällä hetkellä!

       

      Ja olen huomannut saman, että on hyvä, kun on määrätty kellonaika ja paikka, missä välineet on käden ulottuvilla, niin silloin tulee tehtyä. Ja savityöt on tosiaan haastavia edelleenkin, mutta niissä kehittyy nopeasti. Se on kivaa 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *