Voi, miten tekemisen täyteinen viikonloppu onkaan takana. Kauniit punaiseksi lakatut kynnet ovat enää muisto vain, niin paljon on tullut näperreltyä kahtena viime päivänä. Viime viikonloppuna makasin sohvalla, katsoin leffoja toinen toisensa perään, enkä jaksanut tehdä oikeastaan yhtään mitään. 

Tänä viikonloppuna oli toista. Niin paljon inspiraatiota, että ei olisi malttanut mennä nukkumaan ollenkaan. Perjantaina otin pitkästä aikaa pensselin käteen, sekoittelin maaleja ja sudein vaikka mitä hienoa. Eilen meillä oli Vihervaaran Annan kanssa korupaja. Tuloksena liuta hienoista hienoimpia koruja, joista Anna jo ehtikin raportoida.

On jännää, mistä kaikki energia milloinkin kumpuaa. Ihana villatakkini on oikea murheenkryyni. Tuntuu, että se ei edisty sitten millään. Ohjeessa ei tunnu olevan järjen hiventäkään tai sitten jokin kohta on mennyt tämän kutojan ymmärryksen yli. Onneksi tajusimme, että villatakkitekeleet voi hyvin haudata hetkeksi pois silmistä ja tarttua johonkin aivan muuhun projektiin, kuten esimerkiksi koruihin.

Tämä tehokaksikko sai eilen muutamassa tunnissa aikaan kaksi kaulakorua, kahdet korvikset ja kaksi rannekorua. Paikallaan junnaava villatakki ei harmittanut enää yhtään niin paljon, kun sai jotain hienoa tehdyksi. Molemmat korvikset olivat kyllä Annan aikaansaannoksia. Minä hoidin lähinnä askarteluohjaajan virkaa ja koitin hioa rannekoruani täydelliseksi.

Tällä kertaa askartelumateriaalien hankintakin oli tavallista hauskempaa. Kävimme toki Sinellin korutarvikemyymälässäkin, mutta rannekoruja varten piipahdin tällä viikolla rautakaupassa. Kyllä oli rautakaupan sedällä naurussa pidättelemistä, kun kysyin löytyisikö kuusiomuttereita myös muun värisinä. Ei kuulemma löydy. Taisi herra aavistaa, etten ole ryhtymässä mihinkään remppahommiin. Hopeanvärisillä piti mennä ja lopputuloksesta tulikin oikein suloinen. Koitan kyhäillä mutterirannekorun ohjeen tänne mahdollisimman pian. Hätäisimmät voivat urkkia ohjetta täältä.

Inspiroivaa sunnuntaita!