Syysretki Porvooseen

Porvoo1.jpg

Mikä olisikaan parempi tapa viettää syyspäivää kuin lähteä retkelle naapurikaupunkiin. 

Pääsin viime viikolla piipahtamaan Porvoossa töiden merkeissä. Porvoo on siitä mukava paikka Helsingissä asuvalle, että se on lähellä, eikä siihen koskaan kyllästy. Voisin loputtomasti astella vanhan kaupungin mukulakivikatuja ja ihastella pastellinvärisiä puutaloja.

Kun kesän hetkisyys ja suurimmat turistilaumat ovat poissa, pääsee pikkukaupungin fiilikseen ihan eri tavalla kiinni. Lokakuinen kirpeys, punertavat puut ja kynttilälyhtyjen tuike saavat muistamaan, mikä syksyssä olikaan ihan parasta.

Porvoo9.jpg

Porvoon vanhan kaupungin kivoista pikkuputiikeista suurin osa löytyy näppärästi Jokikadun varrelta. Siellä sisustusvimmainen löytää paikkansa Åttasta, jonka täkeistä ja tyynyistä en meinannut saada silmiäni irti. Herkuttelijaa hemmotellaan vastapäisessä Skafferissa ja vanhojen astioiden metsästäjän aarreaitta löytyy sekin samaiselta kadunpätkältä.

Porvoo8.jpg

Porvoo7.jpg

Kun pää on riittävän pyörällä pikkuputiikkien kiertelystä, kannattaa poiketa joen varrella sijaitsevaan punatiiliseen Paahtimoon, joka pääsee todella oikeuksiinsa vasta säiden viilettyä. Kupillinen höyryävää paikan päällä paahdettua kahvia maistuu parhaimmalta silloin, kun näpit alkavat olla jäässä ja posken päät punottavat. Hämyisen kahvilan pöydissä tunnelmaa luovat kynttilät.

Makean perässä sen sijaan suuntaisin Raatihuoneentorille Cafe Fannyyn, jonka vitriini notkuu paikallisen leipomon herkkuja.

Porvoo2.jpg

Vaikka Jokikadulla on ihmisen hyvä olla, kannattaa rohkeasti ottaa askel sivummalle ja tehdä pieni kävelylenkki syvemmälle vanhaan kaupunkiin. Pikkuruisilla kujilla on hauska tallustella ikivanhoja taloja sympaattisine pihoineen vilkuillen. Monelle ikkunalle on jätetty hauskoja asetelmia pikkuisista esineistä ohikulkijoiden ihasteltavaksi.

Porvoo3.jpg

Porvoo4.jpg

Porvoo5.jpg

Jos nälkä pääsee yllättämään, Porvoossa sekin on vain positiivinen asia. Kaupungista löytyy monta hyvää ravintolaa, jotka jo pelkästään riittäisivät syyksi tehdä visiitti kaupunkiin. Pizzoistaan tunnettua Gabriel 1763 ja deli-tyyppistä ruokaa tarjoavaa Zum Beispieliä voin ainakin lämpimästi suositella.

Tekisi mieli suunnitella jo seuraavaa retkeä. Voin vain kuvitella, miltä Porvoo näyttää sitten, kun ensilumi sataa ja kaduille ilmestyvät jouluvalot.

Porvoo6.jpg

Kulttuuri Matkat

Rakkaudesta villasukkiin

sydänsukka2.jpg

Monetko villasukat yksi ihminen tarvitsee? Jos minun kaappiani on uskominen, niin 21. En väitä, että joka ikinen pari olisi kovinkaan ahkerassa käytössä, mutta silti en mielelläni luopuisi yhdestäkään.

Minulla on villasukat jalassa käytännössä aina: kesällä, talvella, kotona ja töissä. Jos vielä joskus joudun oikeisiin töihin, yksi kovimmista paikoista tulee olemaan työaikojen ja palaverien ohella se, että pitää olla kengät jalassa joka päivä. Huh.

sydänsukka1.jpg

Olen siitä onnekas, että lähipiirissäni on ollut aina taitavia villasukantekijöitä. Ehkä siksi kaapistani löytyy sukat joka tilanteeseen. On joulusukat, unisukat ja pyhäsukat, joiden hienoja ruusukuvioita en lakkaa ihailemasta.

On mitäänsanomattomat reissusukat, joilla voi huoletta tallustella bussien ja lentokoneiden lattioilla, ja joita en jäisi kaipaamaan, jos ne sattuisivat unohtumaan jonnekkin, mutta jotka aina päätyvät pesukoneen kautta takaisin kaappiin, kun kotiinpaluu koittaa.

Olin villasukat jalassa viime keväänä Balillakin, vaikka bambumajassani oli taatusti yli 30 astetta lämmintä. Kun on koko päivän vaeltanut sandaalit jalassa pölyisillä kaduilla, mikään ei voita puhtaita ja pehmoisia villasukkia.

Yksi ystäväni oli vakuuttunut siitä, että olen pilannut jalkani liian ahkeralla villasukkien käytöllä. Ehkä niin, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että ihminen tarvitsee jotain pehmeää itsensä ja kovan maailman välille.

Kun kuulin, ettei yhdellä ystävistäni ole yksiäkään villasukkia, neuloin hänelle nämä suloiset sydänsukat Kotivinkin ohjeella. Eikö tullutkin somat?

Suloista sunnuntaita!

sydänsukka3.jpg

Kauneus DIY