Sain vähän aikaa sitten seitsemän syksykuvan haasteen ihanan Visual Diaryn Saaralta. Vaikka syksy on jo kaukana takana, nyt vuoden päätteeksi on hyvä aika katsoa taakse ja kerrata, mitä kaikkea sitä tulikaan loppuvuoden aikana tehtyä. Tuli vähän kiire tätä postausta kirjoittaessa, niin pudotin kuvien määrän törkeästi omin päin viiteen.

Pitkä ja lämmin syksy

Pidän hirveän paljon syksystä. Siitä, kun lehdet punertuvat ja ilmat viilenevät. Kesän hektisyys on poissa ja on vihdoinkin aikaa hengähtää. Ei ole pakko viilettää, missä lie riennoissa kaikki illat, vaan voi hyvällä omallatunnolla käpertyä teekupin kanssa sohvalle ja katsella leffoja. Syksyn alkuinnostus hiipuu viimeistään, kun lehdet ovat poissa ja ankea harmaus on täällä. Tänä vuonna syksy oli ihanan pitkä ja oranssi, niinpä siitä jaksoi olla innoissaankin paljon pidempään.

Vapaaehtoistyötä

Ajatus vapaaehtoistyöhön ryhtymisestä on putkahtanut mieleeni monta kertaa, mutta unohtunut aina sen sileän tien. Tänä syksynä sain vihdoin tartuttua tuumasta toimeen ja ryhdyin Helsingin Diakonissalaitoksen kautta mummolle kaveriksi ja olen todella iloinen, että aloin. Yllätyin, kuinka pieni vaiva se loppujenlopuksi itselle on ja kuinka paljon se antaa itselle. On hirveän opettavaista irtautua omasta arjesta ja katsoa näitä samoja katuja vähän toisen ihmisen näkövinkkelistä.

Työkuviot uusiksi (myönnetään, ei se syksy ihan näin aurinkoinen ollut, kuva on kesältä)

Tänä syksynä tein työrintamalla ison päätöksen. Otin vastaan sen, mitä olin pelännyt ja murehtinut ja missä en uskonut pärjääväni. En valinnut sitä helpointa tietä. Okei, sellaista ei ehkä olisi ollutkaan tarjolla, mutta ainahan sitä omassa pelkuruudessaan voi keksiä jonkin pakotien välttääkseen mahdolliset epäonnistumiset. Nyt muutaman kuukauden jälkeen voin sanoa, että se kannatti. Olen uusien työkuvioiden myötä oppinut luottamaan itseeni ja siihen, että asiat aina lopulta järjestyvät.

Puikkojen kilinää

Viime aikoina tässä huushollissa puikot ovat viuhuneet ennätystahtia. Opettelin neulomaan uudelleen pari vuotta sitten, mutta neulomisvimma loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Nyt en kyllä osaisi enää lopettaa. En tosiaankaan ymmärrä, miksi kaikki ihmiset eivät neulo, kun edessä on neljän tunnin bussimatka! 

Blogi Lilyyn

Yksi iso päätös, minkä tein tänä syksynä myös, on tämä blogi. Olin jo pitkään miettinyt oman blogin perustamista ja ihanan Annan blogi-innostuksen myötä, päätin itsekin uskaltautua. Ja mihin soppaan olenkaan lusikkani työntänyt! Olen ehkä joutunut istumaan hävyttömän paljon koneella tänä syksynä, mutta en voi tarpeeksi hehkuttaa, kuinka mahtava juttu tämä on ollut!

Tulen hirveän onnelliseksi kaikesta käsillä tekemisestä ja toivoin, että blogin myötä pääsisin eroon siitä ongelmasta, ettei ikinä tule tehtyä mitään. No nyt voin rehellisesti sanoa, että sellaista ongelmaa ei enää ole! Koko lähipiirini pyörittelee päätään tämän hullun käsityövimman myötä. Pelkäsin jossakin kohtaa, että ideat loppuvat kesken, mutta päinvastoin, niitä vain pursuaa ovista ja ikkunoista.

Ja vaikka ensisijainen blogin tarkoitus oli toimia omana muistikirjana ja inspiraationlähteenä, on teistä lukijoista tullut tosi tärkeitä kannustajia jatkaa tätä eteenpäin. Joten iso kiitos sinulle siellä ruudun toisella puolella, että luet tätä juuri nyt. Olen siitä niin kovin iloinen! Ihanaa ja erityisen inspiroivaa uutta vuotta!