Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu hyvältä  kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä ja arvokasta ja ikiomaa.

Näin kirjoittaa Tove Jansson kirjassaan Muumilaakson marraskuu. Kovin surumielinen mutta lohdullinen kirja on parasta luettavaa juuri nyt.

Oli se marraskuu miten synkkä ja kurja tahansa, on siinä paljon hyvääkin. Kun ulkona myrskyää, saa luvan kanssa hipsutella villasukat jalassa kotona, lämmittää neljännen mukillisen glögiä ja tehdä juuri sitä, mitä huvittaa tai olla tekemättä mitään. Sama ei onnistuisi kauniina kesäpäivänä ilman syyllisyyden tunnetta.

Kävin tällä viikolla Sinellissä hakemassa tarvikkeita joulukorttien tekoa varten. Täällä on muutenkin jouluvalmistelut jo täydessä vauhdissa. No, ainakin ajatuksen tasolla. On niin mukava suunnitella hartaasti, mitä sitä tekisi kenellekin lahjaksi. Puikot kilisevät iltaisin tauotta. Olisi niin monta hyvää ideaa, mitkä pitäisi vielä ennättää neuloa joulupakettiin. Saa nähdä, miten käy. Onneksi on marraskuu, illat loputtoman pitkiä ja saa tehdä juuri sitä mitä huvittaa.

Leppoisaa sunnuntaita!