Chapter 2

Tapaat uuden ihmisen. Saatat olla jännittynyt, utelias tai jopa innoissasi että millaisen ihmisen kohtaatkaan. Aina kaikki ei kuitenkaan mene ihan niin putkeen kun olit ajatelut. Saatat tutustua ihmiseen hetken ennen tapaamista ja saada fiiliksen että kyllä tän tyypin haluan nähdä myös face2face.

Treffit sovitaan tietyksi päiväksi. Heti tyypin nähdessäsi tiedät ettei tuu mitään. Päätät silti vetää ne treffit kunnialla läpi vaikka tahtoisit olla ihan missä tahansa muualla.

Päätin yhdistää tähän pari tapausta jolloin ei homma oikein toiminut. Dadaa vikahan oli tottakai minussa tai minun asunnossani.

Case 1

Pääpiirteittäin homma eteni niin että olimme sopineet että mies tulee minun luokseni. Kaikki meni ihan jees ja oli ihan mukavaakin. Hän oli poikkeuksellisesti vähän vanhempi, n. 40- vuotias. En tiedä miksi mutta hän jäi yöksi. Hän valitti heti aamulla miten karmea makuhuoneeni oli. Se siitä tyypistä sitten. NEXT

Vikalista

– Sänkyni oli silloin kuulemma liian pieni. ( silloin oli 120cm)
– Minulla ei ollut pimennysverhoja
– Kissani olivat hirveitä terroristeja
– Makkarini oli väärään ilmansuuntaan

Case 2

Tämän sankarin tapasin pari kolme vuotta sitten deittisivuston kautta. En edes tajua miksi hänet tapasin. Hän oli n. 30-vuotias. Ihan suoraan sanottuna pimeä tyyppi. Olin käynyt kaupassa ostamassa hänelle kaljaa ja vahingossa olin epähuomiossa ostanut alkoholitonta. Kun moka kävi ilmi, hän tyyliin haukkui minut pystyyn. Paljon muutakin tapahtui mutta ne jääköön vain minun ja hyvien kavereitteni tiedoksi. Aina en osaa olla tarpeeksi tiukka mutta kun nämä treffit helvetistä oli ohi. Olin niin onnellinen että olin ylipäänsä hengissä.

Vikalista

– Alkoholiton bisse
– Parvekkeeni oli rakennettu päin helvettiä.
Hän oli joku rakennusinsinööri
– Valitti kun oli vain viiniä tarjolla ( Joi kaksi pulloa minun viinejä)
– Olin törkeä ämmä

Virhe arvioita sattuu mutta kun olet idioottimagneetti, niin mitä voit enää odottaa? 😀

PS…
Treffit tiedossa uuden kanssa, katotaan mitä tulee, siitä seuraavassa postauksessa.

Suhteet Oma elämä Parisuhde Sinkkuus

Chapter 1

Teinkö sittenkin elämäni virheen?

 

Ennen Tinderin keksimistä tapasin erään miehen eräällä sivustolla 2000- luvun loppuvaiheilla.  Olin silloin parikymppinen, hän oli pari vuotta minua vanhempi. Aluksi hän vaikutti erittäin mukavalta, halusin tutustua häneen rauhassa jotta voin katsoa puuttuuko häneltä muutama mutteri. Sain häneltä hyvin pian kuvankin ja ajattelin että onpas söpö vaikka ei ihan tyyliseni ollutkaan. Hetki vielä siinä vaihdeltiin viestejä ennen kun tavattiin.

No se päivä tuli kun tapasimme. Olimme sopineet tapaavamme ostoskeskuksessa. Heti kun tapasimme ensiajatukseni olivat voi helvetti. Kundi oli järkyttävässä darrassa, silmät ihan punaiset ja verestävät. En muista kuinka kauan treffit kestivätkään loppujen lopuksi. Treffien loputtua lähdimme kohti kotia, hän halusi saattaa minut junalle. Sitten lopuksi kun erosin hänestä hän kysyi että saako hän antaa minulle pusun?

En kehdannut kieltäytyäkkään joten hän antoi minulle pusun. Muistan vain sen että se pusu oli järkyttävän litimärkä. Tuntui että olen jossain valtameressä tukehtumaisillani. No sitten pääsin liukenemaan junalle ja pääsin kotiini. Tietenkin hän laittoi samana päivänä viestiä, että oli erittäin kiinnostunut minusta. Minä en niinkään ja kerroinkin hänelle että ehkei ole hyvä idea enää tavata.

Meni vuosia ja aina silloin tällöin tämä tyyppi oli mielessäni että mitä jos teinkin virheen kun en tavannut häntä uudelleen? Olinko liian pinnallinen? Olinko liian tuomitseva?

Puhuin siitä hyville ystävilleni aina silloin tällöin (kaveri kyllä sanoi et anna olla :D) . Lopulta etsin hänet facebookista ja laitoin viestiä. Viestiteltiin pari päivää ja lopulta tapasimme vuosien jälkeen taas keskustassa. Puhuin puhelimessa hyvän ystäväni kanssa ja kun näin hänen tulevan minua kohti sanoin ystävälleni että voi paska, voinko ottaa jalat alleni ja juosta pois NYT?

No sitä en voinut enää tehdä koska hän oli jo nähnyt minut. Hän oli vanhentunut hirveästi (alkoholi näytti maistuvan) mutta se että hän haisi pahalle oli ensimmäinen turn off ja ne kaikki jutut. Oh my gosh, laskin minuutteja että voin liueta paikalta. Se ei sitten ollutkaan niin helppo juttu.. Mies ei tajunnut ollenkaan miksen halunnut enää syömisen jälkeen juoda kahvia tai teetä. Tällä kertaa sovimme että uusintatreffejä ei enää koskaan tule.

Mitä opin tai mitä opimme?

Luota intuiitiosi heti äläkä mieti että mitä jos?

 

Suhteet Parisuhde Sinkkuus Höpsöä