Hupsut huonekasvit

Koska täällä vallitsee salaperäisyyden utu, niin ilmapuhallan sumua hetkeksi syrjään paljastaakseni, että olen visuaalinen ihminen. Enkä tarkoita nyt mitään dieettiversiota, vaan sellaista raivotautisesti kaikesta nätistä ja visuaalisesta jännästä innostuvaa ihmistä, jolle kaunis kirjantaitto on ekstaasia ja ruma muropakkaus tappaa pari tappisolua ääreisnäön alueelta. En millään viitsisi pitää kaikkea löytämääni nättiä omana salaisuutenani, niin päätin nyt jakaa uusimman löytöni täällä blogissa.

Olen kertakaikkisen ymmyrkäisen ihastuksissani hollantilaisen Pols Potten -designtaloon. Erityisesti olen ihastunut heidän täydellisen liikaa oleviin tekokasveihinsa, jotka hohtavat kaikissa järkytyksen väreissä. Ajatus ruukkua myöten monokromaattisesta tekokasvista ei aiemmin ollut käynyt mielessä edes mahdollisuutena. Nyt olen myyty ja haaveilen viherhuoneesta täynnä näitä. Tai edes yhdestä valtavasta kasvista olohuoneessa, jonne se ei edes mahtuisi saati luultavasti edes sopisi.

Tavallaan ihastukseni näihin kumpuaa pitkäaikaisesta toiveestani asua metsässä, mutta kaupungissa se on aavistuksen hankalaa. Kun kuitenkin haluaa asua urbaanisti, lähellä kaikkia palveluja, niin samalla on vaikea saada korven rauha ja keskustan palvelut. Eikä monen sadan euron design-kitch ole kovin realistinen haave noin muutenkaan, vaikka silmää näin perjantaina ilahduttakin. Ehkä viikonloppuna pitäisi hankkia viimein kultapalmu (siis kasvi, ei kultainen tekorehu). Sellaisesta olen haaveillut sentään jo pidemmän kotvan. Sitä tuntee itsensä sentään onnistujaksi jos saa kasvit pysymään hengissä. Se on hyvä tuntemus se.

 

 

 

Kaikki kuvat Pols Pottenin sivuilta