Miten tehdä todella pahaa vegaaniruokaa

Kasvisruoka on pinnalla edelleen ja pidän siitä, joten innostuin vaihteen vuoksi yrittämään jotain uutta lounasrintamalla. Pari kokkiohjelmaa kesälomalla katsottuani uskoin olevani suvereeni mestarikokki ja ryhdyin toimeen inspiraation vallassa. Kaapin perällä lymyili muutama nuutunut tomaatti sekä kimpullinen kevätsipulin varsia. Ruokahävikin vähentämisen hengessä päätin perustaa ateriani niille. Proteiinina päätin hyödyntää kuivamuonakomeroon lähes unhoittunutta herneproteiinirouhetta. Kaikki onnistumisen ainekset olivat kasassa.

Kuullottelin sipuleita ennen kuin annoin niiden kiehua tomaattien ja Kalløn suosikkiliemikuutioni (valkosipuli-yrtti) kanssa. Lisäsin gmo-vapaat hernerouheet kattilaan ja annoin sörsselin kuplia iloisesti. Lopuksi lisäsin hieman pippuria ja valkosipulijauhetta ja annoin sörsselin jäähtyä ennen lounasrasiointia. Aamulla tein huolettomana salaatin mössön päälle ja lähdin töihin.

Lounastauolla meinasi tulla itku. Perusurpona kokeilevan keittiön mestarina en ollut maistanut tekelettäni etukäteen. Se nimittäin maistui juuri niin kamalalta kuin lukioaikaiset karmeat laitosruokala kasvisruoat yhteensä! Limaisen ja mauttoman liejun suutuntuma lähenteli siinä määrin oksennusta, että annoksen loppuunsyöminen vaati kaiken talvisodan hengen jonka ”Kauan on kärsitty” -veisua päässään hyräillen voi suinkin kerätä. Lopulta oli pakko luovuttaa ja kipata viimeiset lusikalliset biojätteeseen. 

Mitä tästä opittiin? En ole oman elämäni Jaimie Oliver. Hernerouhe toimii paremmin kidneypapujen kanssa chilikastikkeessa. Tofu on hyvää ja helppoa. Keittokirjatkin on keksitty. On ihan ok syödä joskus pelkkää Maman kasvisnuudelia.