Kaiken tänä vuonna teemakseni ottaman paremminvointi puuhastelun keskellä olen päätynyt miettimään asioita, jotka aiheuttavat pahaa oloa. Paha olo ei välttämättä ole hyökyaallon omaista tai kaikenkattavaa, mutta pienillä synkillä hetkillä on taipumusta kasaantua ja kerrostua. Olen huomannut, että minua riivaa jossain määrin liiallinen oikeudenmukaisuuden kaipuu ja vahva huoli maailman tilasta. Uutisia pystyn vielä lukemaan surematta jokaista […]

Toisinaan huomaan, että ajatukseni laukkaavat sivupolkujen kautta ekstralenkkiä siinä missä muut pysyvät yhdellä ja samalla polulla. Samalla kun tutkailen mentaalisten varpujen ja aluskasvillisuuden jännittävyyksiä, ovat muut jo tulleet perille. Heillä on myös valmis ajatus sievään ja ytimekkääseen formaattiin paketoituna. Vaikka mielenkiintoni ravintokasvien alkuperäisvärityksiä kohtaan onkin hellyyttävää (porkkana olivat muuten alkuujaan violetteja!), niin se ei erityisesti […]

Olen nainen. Siitä ei ole ollut epäilystäkään, koskaan. Sillä on varmasti ollut merkittävä vaikutus siihen, millaista elämäni on ollut, hyvässä ja pahassa.  Olen vuorotellen koheltanut menemään ja ollut rauhallisen keskittynyt. Olen urheillut verenmaku suussa ja lekotellut sohvalla lakkaamassa kynsiä. Olen rassannut viemärin hajulukkoa ja ollut liian hieno kävelläksi kuralätäkön läpi. Olen vastakohtaisuuksia, irtopalasia, päätöksiä ja […]

  ”RUAAAH!”, kuului suusta, joka ei kuulunut yhdellekään Harry Potterin sivuhahmojättiläiselle. Jos yksi asia on elämässä tullut opittua, niin se on se, että syödä pitää ennenkuin kaikki alkaa ottaa päähän. Liikunnasta uudelleen innostunutta ihmistä tämä jo lapsuuden pitkiltä automatkoilta tuttu mörkö vainoaa jo ihan kasvaneen energian kulutuksen puolesta. Nälkäraivo on tila, joka naksahtaa päälle mahan kurniessa aivan […]

Aamulla on yhtä kylmä kuin manalassa Lordin Euroviisuvoiton jälkeen. Teatterin mittari näyttää kahtaneljää ja varpaani yrittävät viestiä ympärillä vaanivasta paleltumavaarasta. Vaan olen rohkea ja reipas aamusali-ihminen. Joskin aamuihmisyyteni on teeskenneltyä. Nousin sängystä vain muroseireenien kutsumana raahustaakseni ulos pimeyteen, joka ei ollutkaan pimeys vaan maaliskuun ensimmäinen aamu. Luokattoman kylmää, haaveilen päivistä joina voin vilautella nilkkoja kuin […]

Oi helmikuu olet ihana keitos! Rakastan kirkkaita pakkaspäiviä. Rakastan sitä, että voin kietoutua noin miljoonan kerrokseen pehmeää villavällyä ja vaappua muhkeine toppauksineni yhtenä värikäänä takkimuumina. Pakkasen sähköistämä pehkokaan ei heittaa, kun näyttää muumilaakson asukkaalta. Etsinkin mahdollisuuksia mäenlaskuun tarjottimen kanssa. Ongelmakseni on tosin muodostunut, ettei isoäidin perintötarjotin tarjoa riittävää istuinpinta-alaa. Mäenlaskut ovat muutenkin vähän jääneet, kun […]

Osallistun sitten minäkin Lilyn #uraoivallus-haasteeseen, omalla tyylikkään verkkaisella reagointiajallani. Parempi myöhään kuin kymmenen pyytä oksalla, vai mitä häh? On tässä työelämässä tullut kohellettua jo sen verran, että kaikista kolhuista ja mustelmista luulisi jo jotain oppineensa. Vielä toista vuotta sitten, kun olin työpaikkojen välissä seilaava vastavalmis maisteri ja osa-aikainen siivoja, koin suurta ahdistusta oman osaamiseni rajallisuudesta. […]

Arki on näennäisesti looginen jono päiviä, jotka polveilevat perätysten säntillisinä kuin helminauha. En kuitenkaan huomaa nauhaa, kun tunnen pikemminkin ajelehtivani sameassa nesteessä, jonka pinnan alle sinkoudun joka ilta nukahtaessani. Unissani on hämärää ja uhkaavaa. Velvollisuuden tunne hönkii sielläkin niskaani kuin mikäkin kiilusilmäinen peto. Suutelen tuntemattomia, pelastan maailman ja intiaanit ajavat junaani takaa ampuakseen tylpällä nuolella. […]

Nämä ovat olleet rankkoja aikoja, sanokaa minun sanoneen. Olen selvinnyt koettelemuksista, jotka ovat järisyttäneet pientä kivijalkakauppaihmistä perijuuria myöten. Olen tehnyt retken automarkettiin, tuohon kauhun tuntemuksia herättävään keskiluokkaiseen labyrinttiin! Kaikkien ennakko-odotusteni vastaisesti palasin retkeltä lähes vahingoittumattomana ja jokseenkin merkittävän saaliin kanssa. Alussa oli… jäinen parkkipaikka. Eikä suota, kuokkaa, Jussia saati hiekoitussoraa pahemmin näkynyt. Katselin Prismaa parkkipaikan toiselta laidalta. […]

Terveiset täältä pulujen kaupungista, josta kirjoittelen kirjeitä tyhjyyteen. Heräsin liian myöhään, toisen kerran. Ensimmäinen herääminen sisälsi puoli lasia vettä ja ”vielä viisitoista minuuttia”. Voimatorkkujen jälkeen uni ei lähtenyt kasvoilta vaikka kuinka syväpuhdistavalla jynssäsi. Sinne se jäi, nurkkiin pyörimään, kuin liian pieneksi jäänyt lempivaate. Annoin kahvin kutitella vireystilaani ennen hallittuja juoksuaskelia kohti paikallisliikennettä. Linja-autossa opin, kuinka […]