Kyvyttömyys rehelliseen ja kuvaavaan otsikointiin on nostanut päätään flunssan myötä. Tosiasiassa lähinpänä vaaraa tällä viikolla kävin, ottaessani yllä olevan kuvan bussin muksaisemasta sähkökaapista Hämeenkadulla. Havainnointikykyni rajallisuutta kuvannee se, että huomasin vasta kuvan otettuani, että keskellä katua tapitti joku oikeasti vaaran äärellä kameran kanssa. Otin sitten kuvan vaarasta tajuamatta sen sisältämää oikeaa riskitilannetta, johon sisältyi myös […]

Luopumisen pakko iski kuin varkain. Alkuviikosta tuli vastaan se päivä, jona lempivintagesilkkipuseroni sanoi suhteemme irti. Nyrkin mentävä repeämä olkasaumassa viestitti vahvasti, että tämä oli tässä nyt. Kiitos paita, olit hyvä minulle. 5 vuotta ehdit ylläni riippua, vaikka olit jo ostettaessa elämää nähnyt. Harva vaate on kestänyt mukana niin kauaa, juurikin sanatarkasti, kestänyt. Paidan hajoaminen on vain […]

Tämä blogipostaus käsittelee mediassa viime päivinä esillä ollutta PepsiCo:n suunnitelmaa kehittää naisille suunnattuja rouskumattomia sipsejä. Pepsi Company, tuo mm. Lay’s ja Doritos -sipsit omistava monikansallinen jättiyritys, jakoi tulevaisuuden suunnitelmiaan amerikkalaisessa Freakonomics -podcastissa. Tarkemmin sanoen, yrityksen toimitusjohtaja (CEO) Indra Nooyi oli vieraana podcastissa, jossa käsiteltiin muun muassa hänen urakehitystään ja Pepsin tuoteportfoliossa tapahtuneita muutoksia. Kyseisestä jaksosta kansainväliseksi […]

Iltaa kohti lämpö nousee ikään kuin varpailleen. Luulen jo hetken, että korvissa humisee, muttei sittenkään. Räkä se siellä vain on saanut kaiken päässä menemään hieman vinksalleen. Ääneni on jonkun toisen, tuntemattoman. Sellaisiakin lihaksia kolottaa, joita en tiennyt kehostani löytyvän. Niistän ja tunnen hetken jomotusta nenän pielissä. Rohtumat ovat alkaneet muodostua. Levitän tarmokkaasti voipuunrasvaa päälle ja […]

Harva asia tuntuu yhtä mukavalta kuin se, että sunnuntaiaamuna ei ole mitään tekemistä. Ei velvollisuuksia, ei to-do-listalla mitään sellaista jota ei voisi siirtää seuraavaan viikkoon. On vain pelkkä uninen raukeus ja myöhäisen sesongin appelsiineja. Olen odottanut tätä päivää pitkään, hetkeä jona voin antaa itselleni luvan olla saamaton. On nimittäin yllättävän vaikeaa päästää suorittamisesta irti, kun […]

Pistihän se hieman ärsyttämään, kun aamukahvia siemaillessa teki sen virheen, että luki iltapäivälehtiä. Ilta-Sanomat, tuo henkisen pahoinvoinnin tuotannon airut, pyrkii väkisin löytämään kehopositiivisuus-ilmiöstä synkkää puolta jutullaan: ”Nyt iski BoPo-syyllisyys! Yhä useampaa hävettää laihduttaa Body Positive -aikakaudella (1.2.2018)” Ensireaktiona otsikon luettuani mielessäni välähti lähinnä jonkin asteinen kyllästynyt henkinen huokaisu. Armollisuutta omaa kehoa ja muiden kehoja kohtaan opettavasta […]

Minä tässä hei, ihminen sinistä valoa hohtavan ruudun edestä. Täällä minä olen ja taputtelen näppäimistöä kirjain kerrallaan muodostaakseni joukkopaniikin lailla vellovasta mielestäni kokonaisia lauseita. Kirjaan ajatuksia ylös, mutten ole edes varma ovatko ne omiani tällä hetkellä. Saatan olla myös ulkomaailmasta kokemuksia äärimmilleen imenyt tunnelmasieni, joka nyt saturaatiopisteensä saavuttaneena tursuaa ja roiskii irtosanoja ympäristöönsä. Auto. Purukumi. […]

Tämä on ollut outo kesä. Asioita on vain tapahtunut, satunnaisesti, liukuhihnalta ja silti tuntuu, ettei juuri mitään ole sattunut. Elämä ei ole sellaista spektaakkelia kuin se oli vaikkapa 10 vuotta sitten kun oli vielä teini ja Stockmannin kulmilla pyörivät pulsutkin olivat vielä jännittäviä tarina-aihioita. Arki on pientä ja pehmeää ja kesä on ollut työtä lukuunottamatta […]

Koska täällä vallitsee salaperäisyyden utu, niin ilmapuhallan sumua hetkeksi syrjään paljastaakseni, että olen visuaalinen ihminen. Enkä tarkoita nyt mitään dieettiversiota, vaan sellaista raivotautisesti kaikesta nätistä ja visuaalisesta jännästä innostuvaa ihmistä, jolle kaunis kirjantaitto on ekstaasia ja ruma muropakkaus tappaa pari tappisolua ääreisnäön alueelta. En millään viitsisi pitää kaikkea löytämääni nättiä omana salaisuutenani, niin päätin nyt […]

Tässä taannoin eräänä viikonloppuna tuli tehtyä matka Lappeenrantaan, tuohon eteläisen Saimaan helmeen. Tällä kertaa säästyin jopa junahermoilulta VR:n toimiessa moitteettomasti ja aikataulussa. Perillä oli aihetta juhlaan, muutenkin kuin hajoamattoman veturin johdosta. Kunnioituksesta muun juhlaseurueen yksityisyyttä kohtaan, en kuitenkaan mene sen kummempiin yksityiskohtiin. Juhlimme risteilemällä Saimaan aalloilla. Vaikka olen elämässäni ehtinyt käydä katsomassa Saimaan aaltojen liplatusta niin Savonlinnassa, […]