Kasvisruoka on pinnalla edelleen ja pidän siitä, joten innostuin vaihteen vuoksi yrittämään jotain uutta lounasrintamalla. Pari kokkiohjelmaa kesälomalla katsottuani uskoin olevani suvereeni mestarikokki ja ryhdyin toimeen inspiraation vallassa. Kaapin perällä lymyili muutama nuutunut tomaatti sekä kimpullinen kevätsipulin varsia. Ruokahävikin vähentämisen hengessä päätin perustaa ateriani niille. Proteiinina päätin hyödyntää kuivamuonakomeroon lähes unhoittunutta herneproteiinirouhetta. Kaikki onnistumisen ainekset […]

Viikko on alkanut suurien asioiden pohdiskelulla. Tai no, samaa jumitusta tämän aihepiirin ympärillä on tullut harrastettua jo ikuisuus. Heinäkuun sumua muistuttavien sateiden keskellä pohdinnan kohteena on ollut enemmän tai vähemmän se mitä oikeastaan haluan elämältä. Nuuskamuikkustelua? Omistusasunnon? Hiljaisuusretriitin? Toivon toki, että ikkunalaudalla olemassa olostaan innostunut rucola jaksaa kasvaa lounassalaatiksi asti, mutta se ei ihan riitä […]

Tällä viikolla olen pyrkinyt olemaan huoleton. Olen väistellyt luontaista synkkyyttääni siinä määrin akrobaattisesti, että Neon takakeno Matrix-elokuvassa näyttää eläkeläisjumpalta. Elämä on ehkä painavaa, muttei raskasta. Opettelen vielä kevyitä askelia ja pyrin olemaan enemmän parantuva vakavikko, kuin kopea kyynikko. Olen yhden naisen ihmiskoe siitä, josko huolettomuus tekisi edes hieman onnellisemmaksi. Maanantaina päätin ostaa kukkia, ihan vain […]

Minä olen työmatkapyöräilijä. Juuri sellainen raivostuttava ohisuhauttaja, jonka polkimet narisevat ja joka ei osaa ajaa suoraan. Työmatkat ovat olleet mielikuvissani yhtä enkelikuoron laulua keväästä alkaen. Silloin tajusin, että 6 kilometrin työmatkan taittaa pyörällä yhtä nopeasti kuin bussilla. Pyörällä ajaessa tosin ei tarvitse huolehtia aikatauluista. Lempeässä kesätuulessa viilettämisen lisäksi pyörämatkoihin on sisältynyt ylämäissä maitohapottuvia reisiä, hien […]

”Jännittävät tytöt menevät Kööpenhaminaan”, niin minä ajattelin. Eivät kuitenkaan riskinmetsästäjät, amazonisoturit ja hurjat, vaan sellaiset jotka haluavat kietoutua seitinohueen, melko turvalliseen jännitykseen. Riskitöntä riskiä, Tukholma Firenzen raunioissa saksalaisilta ja hollantilaisilta mausteita lainaten. Keskusta, joka ei tuo mieleen Kouvolaa, sillä betonikuutioita ei ole. Huolettomia pyöräilijöitä, joiden perässä en pyörän rämälläni pysyisi. Silliä, viinereitä ja notkuvia voileipiä. […]

Vaikka kuvassa laineet lyövät aurinkorannikolla, niin minun lomani meni jo. Se ei estä päiväuneksimasta itseään sinne missä aurinko hellii, eikä kylmästä kesäsateesta ole tietoa. Ajattelin vinkata hieman musiikista, joka on pyörinyt digitaalisella levylautasella viime aikoina. Tapasin aikanani väittää, että olen musiikillisesti kaikkiruokainen, en ole. Sen sijaan olen enemmänkin kuin laiska lapsi karkkikaupassa, kauhon kaikkea hyvältä […]

Kaikki kunnia varsisellerille, omenoille ja iduille! Vaikka kehon helliminen runsaskuituisella ja paljon tuoreita kasviksia sisältävällä ruokavaliolla saakin naaman hehkumaan ja sisäisen ilmapallon katoamaan, niin toisinaan on rasvan aika. Enkä tarkoita nyt mitään fiksua rasvaa ja omega kolmosten optimointia, vaan rasvaa joka on piiloutunut ihanan huttuiseen vehnäkuoreen. Rasvaa, joka maistuu vähän tuhmalta, koska oikeasti sitä ei […]

Viime aikoina sellaisia öitä on ollut paljon, kuhisevien ajatusten öitä. Öitä, joina on vaikea nukahtaa, sillä aivot on vallannut hirmumyrsky. Se vihmoo, piiskaa ja heittelee orpoja ajatuksia valtavaksi sekamelskaksi. Sellaisina öinä ei nukahda, sillä miettii että on 27-vuotias, eikä ole saanut vielä aikaan juuri mitään, vaikka onkin jo aika monen tempun poni.   Mitä 27-vuotiaan […]

Loma loppui tai oikeastaan jäi tauolle. Loppu on kuitenkin liian vahva sana. Se kuulostaa äänekkäältä törmäykseltä kaikkeuden peräseinään, pakotetulta äärilaidalta, pisteeltä jota ei ohiteta, paikkaa jonne ei palata. Uskon ennemmin taukoihin kuin loppuihin, siihen että asiat jäävät kesken jotta niiden pariin voisi palata jossain toisessa hetkessä. Lomakin on nyt tauolla. Se palaa kun ehtii. Olen […]

Oi hernekeitto! Olet jokatorstainen tuttavuus, pehmeä ja varma. Tuottamasi suolistokaasut ovat yhdentekeviä sinapilla pyöristetyn makusi rinnalla. Olet muisto lapsuudesta ja silti ihanan aikuinen valinta. Hiilijalanjälkesi on kepeä ja värisi melko epämääräinen, mutta lempeä. Viikottainen tapaamisesi luo vaikutelman rutiineista ja pysyvyydestä maailmassa, jossa lauantaisaunaankaan ei aina ehdi. Kiitos hernekeitto, että olet turvallinen. Kuvassa Tampereen paras vegaaninen […]